Muistutus

Muistakaas halukkaat osallistua arvontaan! Pienet onnettaret ja vielä pienempi virallinen valvoja odottavat vielä kuluvan vuoden loppuun asti!

Sosehyllyllä

Pikkuneiti on ehtinyt jo reilun viiden kuukauden ikään, ja on tullut aika tutustua paikallisten markettien sosevalikoimaan. Voin kertoa, että se on aika suppea! Verrattuna suomalaisten kauppojen metrien mittaiseen lastenruokahyllyyn, täällä on todella vähän varsinkin alkuvaiheen soseita. Pelkkiä kasvissoseita emme löytäneet alkuun ainuttakaan, kunnes edellisellä kauppareissulla isompien purkkien seasta löytyi yksi sose, joka ei sisällä lihaa. Porkkanaa ja riisiä. Hedelmäsosevaihtoehtoja olemme löytäneet kolme. Kaikki ovat sekoituksia useammasta hedelmästä, ja kaksi kolmesta sisältää banaania. Todellinen yllättäjä vauvanruokahyllyssä on vauvojen tuoremehu. Kyllä. Kyljessä on tuttipullon kuva. 

Vauvojen tuoremehu sisältää omenaa, persikkaa,
viinirypälettä ja appelsiinia.

Hyvää espanjalaisissa hedelmäsoseissa on, että ne ovat todellisia soseita. Siis soseutettua hedelmää, eivät värikästä kiisseliä. Ja maku on oikeasti hyvä, ei vedellä jatketun karvas. Olenkin aina ihmetellyt Piltin ja Nestlén kiisselisoseita, joiden ensimmäinen raaka-aine on vesi, ja viimeinen se mystinen tapiokatärkkelys. Kiisselin sijaan täällä myytävät soseet myös näyttävät väriltään oikealta hedelmäsoseelta, ja koostumus muistuttaa kotitekoista omenasosetta. Sosetta myydään lasipurkkien lisäksi jogurttipurkin tyyppisissä monipakkauksissa. Osassa on mukana viljoja.

Kotoisen näköistä omena- ja sekahedelmäsosetta.
Purkin loppu ei jää happanemaan!

Syy suureen eroon valikoimassa on varmasti suosituksissa. Tai niin luulen. En tiedä, kuinka espanjalaiset vauvat aloittavat kiinteiden syömisen. Voihan olla, etteivät soseet ylipäänsä ole täällä suuressa suosiossa. Ehkä vauvoille maistatetaan enemmän suoraan sitä, mikä tarjottavasta sopii pienimpään suuhun. Käytännössä niin mekin olemme tehneet. Tähän mennessä pienin suu on maistellut haarukalla muussattuna ja erilaisina sekoituksina perunaa, porkkanaa, parsaa, maissia, kukkakaalia ja riisiä. Hedelmistä on tuoreena syötetty omenaa ja banaania. Luumusosetta pyysin vanhempiani tuomaan Suomesta. Olin nähnyt yhden luumupurkin tuontikaupan hyllyllä. Ehkä suomalaiset olivat jo ostaneet kaikki muut?

Yksi lapsiperheen perusruoka-aine, jonka poissaoloon täällä on havahtunut, ovat marjat. Edes mansikkaa en ole nähnyt kaupoissa. Ovatko kaikki espanjalaiset tikkana pakastaneet mansikkansa satokauden lopussa niin, ettei kukaan, ei yksi ainoakaan, tarvitse valmista pakastemarjapussia kaupasta? Vai syödäänkö niitä vain tuoreena kauden aikana? Todennäköisesti. Yhden marjasäilykkeen, jonkinlaiset "punaiset marjat" olen kaupasta löytänyt. Toisaalta Piltin Suomessa tekemä muutaman vuoden takainen marjasoseiden lanseeraus oli lähinnä järkyttävä. Tyrniä (ja omenaa) tai puolukkaa (ja päärynää) sokerittomana kiisselisoseena? Eihän sitä söisi itsekään.

Pikkuneiti on kuitenkin hyvällä halulla astumassa makujen maailmaan, eikä valmissoseiden "puute" sinällään ole huono asia. Hampaaton suu on jo aika taitava mutustelija. Mehut sujahtavat isoveljen kerhoeväslaatikkoon.

Joulu tuli. Nyt jo.

Valon ja lämmön vaikutuksesta tyhjää lyövä sisäinen kello ei sitä ymmärrä, mutta seinäkalenteri kertoo että joulu on tullut. Tässä kun aatonaaton aamutuimaan kirjoittelen, muu perhe nukkuu ja kinkku jäähtyy uunista ottamisen jälkeen. Korppujauhoja ei satu tähän hätään olemaan kuorrutusta varten, joten etsiskelin netistä vaihtoehtoisia ohjeita. Sinappia, hunajaa ja murskattuja maissihiutaleita? Näillä mennään.

Periaatteessa Fuengirolasta voi halutessaan hankkia kaikki suomalaisen joulun tykötarpeet ja enemmänkin. Pohjoismaalaisten elintarvikkeiden tuontiin erikoistunut La Leona Tienda Nordica myy kaikkea tonttulakeista Turun sinappiin (tai Auran sinappiin, jos ihan perinteisen reseptin perässä ollaan), ja sen lisäksi pohjoisten naapureiden kausiherkkuja. Kävimme ostamassa Leonasta torttutarvikkeet, pakastepiparkakkutaikinan ja kinkun paistomittarin. Joulukinkkuja myydään pakastettuna tai valmiiksi paistettuna, mutta saimme tuttavilta vinkin hyviä tuorekinkkuja myyvästä lihakauppiaasta, Carnicería Sarasta, ja varasimme kinkun sieltä. Laatikot ja rosollin tilasimme Thelman pullapuodista. Kuluneella joulunalusviikolla teimme sitten pari noutokeikkaa koko porukan voimin, ja rattaiden alakori kuljetti jouluherkut kotiin asti.

Kinkkua noutamassa. Tuoretta, ei näitä kolme vuotta kuivuneita.

Espanjassa joulunvietto alkaa aatosta, mutta arki koittaa jo tapanina, joka on arkipäivä. "Toinen joulu" ja varsinainen lahjojen antamisen ajankohta on loppiainen, jona itämaan tietäjät tuovat lahjoja. Kaupungeissa loppiaista juhlistetaan näyttävillä kulkueilla, joista heitellään karkkeja. Joulukoristeista näkyvimpiä ovat kaupungin jouluvalot sekä erilaiset seimiasetelmat. Seimiä on kauppojen, apteekkien ja muiden liikkeiden ikkunoissa, ja tietenkin kirkoissa. Emme ole vielä käyneet katsomassa Los Bolichesin kirkon seimirakennelmaa, joka on ehdottomasti näkemisen arvoinen: "On virtaavaa vettä, tuulimylly ja jopa pelto, jonka oikeaan multaan on kylvetty siemeniä." (Fuengirola-lehti 20.12.2013 s. 22). 

Nyt kinkku taitaa olla sopivan jäähtynyt kuorrutusta varten. Pitää nuijia ne maissihiutaleet. Joulukortit jäivät tänä vuonna laittamatta, mutta toivon kaikille tätä lukeville tunnelmallista joulua!

Minikuusi. Seimi odottaa vielä kolmea tietäjää.

ARVONTA

Blogin kävijälaskuri ylittää pian 4 000 latausta ja sen kunniaksi järjestän arvonnan. Voittona on yllätyspaketti tuiki tarpeellista espanjalaista ihmettä ja kummaa!

Osallistu lisäämällä kommenttikenttään sana ARVONTA. Arvonta suoritetaan ja voittajan nimimerkki tai kommentissa näkyvä nimi julkaistaan 1.1.2014. Voit osallistua eli kommentoida tätä kirjoitusta ilman kirjautumista, mutta jos valitset kommentoinnin nimettömänä, muista lisätä viestikenttään jokin nimimerkki. Mitään nimiä tai osoitteita ei julkaista blogissa. Voittaja saa lähettää postiosoitteensa arvonnan päättyessä ilmoitettavaan sähköpostiosoitteeseen. Huomaa että kommentin julkaisu voi kestää hetken.

Onnea arvontaan!

Kuvan lähde: http://www.multimediagames.com/games/loteria

Kotona ja matkalla

Vanhempieni viikko täällä vierähti nopeasti. Ensimmäinen päivä meni lasten vatsatautisairasteluun, mutta kun siitä toivuttiin, mummo ja taata pääsivätkin tositoimiin. Olin itse sairasteluhässäkän jälkeen jäljessä työaikataulusta, mutta isovanhempien retket isompien lasten kanssa pelastivat tilanteen. Esikoista ei ainakaan haitannut, etteivät äiti ja isi olleet mukana. Pelkkä bussipysäkille saattaminen sai aikaan hätistelyä ja huolta, ettei "ylimääräisiä" vain ole lähdössä eläintarhaan. Toinen päiväretki suuntautui junalla Torremolinosin rantamaisemassa olevaan Parque La Bateriaan, "Patteripuistoon". Suuri kiitos vanhemmilleni reippailuista!

Oli ihanaa että matkalaiset pääsivät osallistumaan myös kerhon joulujuhlaan, jonka joulukuvaelmassa viisi- ja kolmevuotiaat olivat enkelin ja paimenen rooleissa. Niin sujuvasti isovanhemmat sujahtivat tähän elämänmenoon, että lapset huutelivat mummoa tottuneesti vielä lähdön jälkeisenä päivänäkin kotiovesta sisään tullessaan. Ja loma-ajan "mummola", lähin hostelli, olisi vetänyt puoleensa vielä tänäänkin, kun kolmevuotias olisi halunnut leikkipuistosta kotiin kävellessä käydä katsomassa ovatko mummo ja taata siellä. Sama pikkumies oli mummon ja taatan saapuessa sitä mieltä, että Suomessa asuva eno voisi Mazdalla hakea heidät Malagan lentokentältä ja tuoda tähän meille. Välimatkat ovat tietenkin pienelle ihan käsittämättömiä, varsinkin nyt kun pidempi asuminen täällä on jo häivyttänyt matkalla olemisen tunnun. Se on tietysti toivottavaakin. Kerhon ja tämänhetkisen kodin ympärillä pyörivä arki on tullut tutuksi ja turvalliseksi.

Mutta reissussa ollaan, ja pieniä arjen eroja tulee vastaan jatkuvasti. Tänä aamuna meiltä loppui lämpimän veden tulo. Iltapäivällä kärräsimme oranssia Repsolin kaasupulloa pitkin Pacosia, mutta lähin huoltoasema olikin vaihtanut kaasutoimittajaa, joten se ei kelpuuttanut pulloa. Loppujen lopuksi mies pyörähti tuttavan kyydillä molempien tyhjien pullojen kanssa Bolichesin Repsolilla, ja nyt suihkussa tarkenee taas.

Yhdistelmärattaista on moneksi, mutta joskus kannattaa
kilauttaa kaverille.

Kylmää vai lämmintä?

Savupiippuja vieri vieressä.

Minkälaista on Aurinkorannikon sää joulukuussa? Kuivaa, mutta lämpötila on erittäin vaihteleva. Aamu alkaa viileänä. Sängystä noustessa vedetään villasukat jalkaan, ja se joka ensimmäisenä hipsii alakertaan laittaa ilmalämpöpumpun päälle. Kerhoon lähtiessä lapsille puetaan pitkät housut, pitkähihaiset paidat ja huppari tai takki. Vauva lähtee aamun vaunulenkille kevyttoppapuvussa puuvillapipo päässä. Tarpeen mukaan vaunukopassa on myös jokaisen suomalaisvauvan vakiovaruste, äitiyspakkauksen makuupussi.

Aamupäivällä aurinko alkaa lämmittää ja takki käy tarpeettomaksi. Varjossa ja auringossa on suuri lämpötilaero. Etupihalla voi istua kahvimukin kanssa t-paidassa ja käräyttää kasvonsa, mutta varjossa nukkuva vauva viihtyy makuupussissa. Vauvan pipon voi riisua. Lämmintä riittää auringonlaskuun, ja ilta viilenee toden teolla viiden-kuuden maissa.

Varsinaisille talvivaatteille ei ole tarvetta, mutta kaikenlaista pientä lämmikettä päälle on puettava. Aikuisen toimiva sisävaatetus voi olla pitkähihainen paita, caprihousut ja villasukat tai lämpimät tossut, sillä kivilattioita ei lämmitä enää mikään. Isompien lasten ulkovarustus on lähinnä välikausihenkistä, paitsi ettei vielä ole ollut jatkuvaa tarvetta pipoille ja sormikkaille. Eikä vedenpitäville vermeille. Paikalliset lapset kulkevat talvikengissä, mutta lämpötilan mukaan valitsisin lapsille lenkkarit tms. kevyet umpikengät.

Noin yleisesti "talveen" pukeutuminen on kirjavaa. Vaatekaupat myyvät talvikauden mukaisia varusteita: untuvatakkeja, muhkeita neuleita, pipoja, tohveleita, flanellipyjamia. Lyhyemmän aikaa täällä oleilevat turistit haluavat uskoa kesään ja kulkevat shortseissa ja t-paidoissa. Toissailtana näin leikkipuistossa espanjalaisen isän shortseissa ja lapsen toppatakissa. Näytti toimivan.

Asuntojen lämpöolosuhteet vaihtelevat suuresti. Läheskään kaikissa asunnoissa ei ole minkäänlaista lämmitystä, ja myös ikkunoiden ja ovien tiiviys vaihtelee kovasti. Tämä asunto on ilmeisen lämmin, ja myös lämmitettävissä tarpeen mukaan. Varusteisiin kuuluvat ilmalämpöpumput sekä ylä- että alakerrassa, sekä takka. Takassa emme vielä ole pitäneet tulta, mutta kahden kadun samanlaisten rivitaloasuntojen takat tuntuvat olevan kovassa käytössä. Ilmalämpöpumppu taitaakin kuulua suomalaisvarustukseen, sillä lehtien mainostamat paikalliset lämmityslaitteet ovat paljon mielikuvituksellisempia. Puhaltimia ja pattereita on joka lähtöön. Huomaamattomiakin. Taululämmitin? Huomattavaa on, että asuntoa lämmittävät myös muut kuin varsinaiset lämmittimet. Asunnon voi imuroida lämpimäksi. Voi laittaa uuniruokaa. Voi pestä pari koneellista pyykkiä ja käyttää kuivausrumpua.

Että onko täällä sitten kylmä vai lämmin? Vanhempani saapuivat tänne lauantaina päivän aurinkoisimpaan aikaan, ja heidän mielestään täällä oli "täysi kesä". Seuraavan aamun viileys oli yllättänyt. Tämä on Costa del Sol!

Fuengirola 

9.12.2013 havaintoaika klo 10.00

+16 °C

Aurinko nousee: 08.18
Aurinko laskee: 18.02
Päivän pituus: 9 h 44 min

Mandariinipuun alla

Joulukuussa ollaan, sitä on vaikea uskoa. Lasten joulukalentereista on kuitenkin jo kuusi luukkua auki, pihalla on jouluvalot, ja perheen pienin suu maistelee hedelmäsosetta. Flunssan ja siitä seuranneen ja lasten öitä piinaavan yskän kanssa arki on ollut sen verran kiireistä, ettei liikenevää tietokoneaikaa ole riittänyt blogipäivityksille.

 Ensimmäisenä adventtina.

Ensimmäisenä adventtina olimme Los Bolichesin kirkossa, jonka suomalaisessa jumalanpalveluksessa kerholaiset lauloivat yhteiskulkueessa partiolaisten kanssa virren Tiellä ken vaeltaa. Onneksi menimme ajoissa paikalle, kirkko täyttyi ääriään myöten. En tiedä, olenko kuullut hoosiannaa koskaan yhtä kuuluvasti kajautettuna kirkon penkissä. Syy löytyi kirkon etuosasta: paikalla oli Aurinkorannikon kuoro, ilmeisen taitava ja monipuolinen joukko laulajia, jotka esittivät lopuksi joulukonserttiohjelmistoonsa kuuluvan Hoosianna-virren myös erillisenä kuoroesityksenä. Kerholaiset asettuivat kulkueensa jälkeen kirkon etupenkkiin, ja mietin kirkon keskivaiheilla istuessani, mahtoiko mahtipontisesti laulava musta-punapukuisten miesten ja naisten joukko pelottaa pienimpiä. Oma kolmevuotiaamme oli ainakin kiivennyt kerhotädin syliin, mihin sitten torkahtikin...!

Vaan kuulkaas, huomenna ei mennä Korkeasaareen, vaan...

Huomenna saapuu mummo ja taata, mummo ja taata, mummo ja taata. Huomenna saapuu mummo ja taata, 

tänne Espanjaan!

Arjen ihmeitä osa 2

Maitotuotteet. Tänne tullessamme tartuimme kaupassa rohkeasti tavallisiin maitotölkkeihin tai -pulloihin, vaikka Suomessa meillä on käytössä vähälaktoosiset ja laktoosittomat tuotteet. Ryhdyimme kokeiluun siksi, että itsekin laktoosivaivaisena olen käyttänyt vaivatta tavallista maitoa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Nyt on kulunut runsaat kaksi kuukautta, ja kaupasta kannetaan yhä tavallista maitoa. Se kyllä on huomattu, että satuimme alun alkaen ostamaan oikeanlaista maitoa. Iskukuumennettu maito aiheuttaa täälläkin vatsaoireita, mutta vähemmän käsitelty maito ei. Tavalliset jogurtit käyvät, mutta makeista vanukkaista saattaa tulla oireita. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että Suomessakin kannattaa esikoiselle kokeilla vielä luomumaitoa. Sitä ei yksinkertaisesti enää jaksettu tehdä runsas vuosi sitten, kun viisivuotiaan kurjista vatsaoireista päästiin siirtymällä vähälaktoosisista tuotteista kokonaan laktoosittomiin.

"Oikea" maito oikealla, Pulevan Fresca "leche semidesnatada".

Epäkäytännölliset suihkut. Kaasulla lämpenevän veden lämpötila vaihtelee kylmästä kuumaan ja takaisin, joten viisivuotiaskaan ei voi seistä yksin suihkun alla. Lapset on käytettävä pesulla yksi kerrallaan pitämällä suihkupäätä kädessä ja lisäksi sormea lämpötila-anturina, itse suihkukaapin ovenraossa roikkuen. Suihkutettava palelee ja suihkuttaja kastuu. Ymmärrän kyllä seuraavalla kerralla kun käyn lasten kanssa saunassa, kuinka vaivatonta se on! Kaikki pesulla yhtä aikaa, lämpimästi ja kätevästi.   

Veden kovuus. Karttakuva pyykinpesuainepakkauksessa valistaa Espanjan koko itäisen ja eteläisen rannikkoalueen kuuluvan kovan pohjaveden alueeseen. Kotitalouksissa taistelua kalkkia vastaan käydäänkin usealla rintamalla. Astianpesukoneessa on käytettävä kalkinpoistosuolaa, pyykinpesukoneen lokeroon pudotetaan jokaisella pesukerralla kalkinpoistotabletti, ja suihkukaapin seiniä saisi tämän tästä sumutella kalkinpoistosuihkeella, jos haluaisi välttyä valkoisilta pisarajäljiltä. Telkkarimainoksissa kotirouvat ihastelevat kirkkaita lasiseiniä, ja kaupan hyllyt notkuvat kalkinpoistotuotteita jauheina, sumutteina ja tabletteina. Veden kovuus tuntuu myös mm. hiustenpesussa. Shampoo vaahtoutuu huonosti ja saa tukan takkuun, joka aukeaa vasta hoitoaineella, mikä puolestaan ei tahdo huuhtoutua pois. Tuttien ja tuttipullojen keittäminen osoittautui alun hankaluuden jälkeen tekniikkalajiksi: keitokset on ongittava vedestä heti kiehumisen jälkeen, sillä kalkki kerääntyy pintoihin vasta veden jäähtyessä hetkenkin.

Ruoan hinta. Sanottava se on, ruoka on halpaa. En osaa sanoa kattavasti mikä kaikki on edullisempaa kuin Suomessa, mutta kauppakassi tuntuu kautta linjan halvemmalta. Selailin äitini Suomesta lähettämää Kaksplus-lehteä ja hätkähdin lastenruokamainoksen kohdalla. Mukana oli euron etukuponki. "Tällä kupongilla smoothie 1 €/kpl!". Yksittäinen annospakkaus. Kallishan tuo on joka tapauksessa, mutta täällä vastaavia lasten välipalatuotteita tai muita yksittäispakattuja tuoremehuja, pillikaakaoita tai nektareita joita kerhoeväslaatikoihin tulee sujautettua, saa eurolla kolmen, neljän tai kuuden kappaleen monipakkauksen. Tuntuvan edullisia ovat siis ainakin juomat, jogurtit, juustot, kasvikset ja hedelmät. Rattaiden alakorissa kulki tänään kaupasta kotiin kolme kiloa mandariineja, siis kolme, hintaan 2,90.

Lauantairetki Benalmadenaan

Kahden kuukauden aikana lapsiperhearki ehtii asettua niin omaan uomaansa, ettei kerhon ja kaupan väliä kulkiessa edes huomaa olevansa missään sen kauempana. Varsinkaan, kun tekee töitäkin kotona. Lauantaiaamuna hyppäsimme kuitenkin ensimmäistä kertaa koko perhe junaan Los Bolichesin asemalta Malagan suuntaan, määränpäänä gondolihissinousu Calamorro-vuoren maisemia ihmettelemään.

Jo pelkkä parinkymmenen minuutin junamatka Los Bolichesista Benalmadenaan oli silmiähivelevä maisemaelämys. Uudenaikainen, metromaisesti kiihdytyksessä vingahteleva Renfe-juna suurine ikkunoineen esitteli meille auringon valaisemaa merta, kauniita pengerryksiä, vehreiksi istutettuja pihoja ja hulppeiden hotellirakennusten välistä vilahtelevaa, aina ja aina vain jatkuvaa hiekkarantaa niin leppoisasti, etten kyllästyisi näkymiin vaikka kulkisin väliä useamminkin. Lapsia jännitti, kun juna sukelsi muutaman kerran tunneliin tuntuvasti alaspäin taittaen.

Junanpenkit ovat selkeästi väärin päin!

Perillä Benalmadenassa herkuttelimme heti junasta päästyämme churrokahvilassa, ja suuntasimme sitten kohti gondolihissin lähtöpaikkaa tivolialueen lähistölle. Nousun henkilömäärä per hissikoppi on rajoitettu neljään, joten jakauduimme kahteen koppiin. Mies meni 3- ja 5-vuotiaiden kanssa ja minä vauvan. Kuulin perillä ylätasanteella, että ensimmäisessä kopissa oli ollut pientä alkujännitystä nousun alkaessa, mutta oma matkani kahdestaan pikku piiperön kanssa keinahtelevan gondolikopin hiljaisuudessa oli herkän rauhallinen. Vauva katseli kanssani henkeäsalpaavaa maisemaa - massiivisten kumpupilvien koristamaa taivasta, vuoroin sinisenä ja auringonvalaisemana hohtavaa merta, kauas alas jäävää vaaleaa rantakaupunkia, moottoritietä, suljettua huvipuistoaluetta, siellä täällä pilkahtelevia uima-altaita - hyvin keskittyneenä päätään käännellen, mutta ääntäkään päästämättä. Puolivälin jälkeen ilme mutristui sen näköiseksi, että nousu alkoi tuntua korvissa, joten loppumatka meni syödessä, kuinkas muuten.

Ylätasenteella oli syytä pukea joka iikalle päälle kaikki mukana olleet lisävaatekappaleet, sen verran kylmästi tuuli puhalsi. Vauva pakattiin kantoreppuun, joten nouseminen hissitasanteelta ylöspäin oli helppoa, mutta vaati varovaisuutta. Kaiteita oli kyllä koko matkalle, mutta kivetyt polut vuorenseinämässä olivat niin jyrkkiä, ja kaiteiden väliköt niin kolmevuotiaan mentäviä, että oli syytä pitää kiinni pienimmistä käpälistä ja välttää kaikenlaista ryntäilyä. Vauva kulki koko parituntisen "vuorikiipeilyn" reppukyytiin tyytyväisenä. Vihdoin. Luulen että suurin syy tyytyväisyyteen oli viileämpi ilma ja runsaampi vaatetus. Pipolle ja tumpuille ei juuri ole ollut käyttöä tätä ennen, mutta nyt kulkeminen viileässä ulkoilmassa pehmeäksi paketiksi puettuna oli onnistunein tähänastisista kantoreppureissuista. Uutta oli se, ettei herääminenkään saanut aikaan poisvänkäämistä, vaan retkeläinen jatkoi tirkistelyä repun uumenista.

Tähystelyä Fuengirolan suuntaan.

Siis mihin se kilipukki hyppäsi?

Reissumme ajoitus ei vain osunut aivan nappiin ja myöhästyimme näyttäväksi kehutusta petolintunäytöksestä ylätasanteella. Myös siesta, tuo pahalainen, pääsi taas kerran (ja yhä vain) yllättämään, joten vuorelta laskeutumisen jälkeen kävelimme jokseenkin suljetun asemanseudun läpi suoraan junaan. Benalmadena, Arroyo de la Miel, jätti siis vielä paljon nähtävää seuraavaankin kertaan!

Benalmadena, Arroyo de la Miel

Televisio

Ensimmäisinä viikkoina Espanjassa televisio tuli avattua lasten aamuohjelmien aikaan, ja usein myös illalla lasten mentyä nukkumaan. Viime aikoina sohvaa vastapäätä möllöttävä musta ruutu on kuitenkin jäänyt omiin oloihinsa. Syy lasten vieraantumiseen televisiosta on espanjankielinen dubbaus, kun taas omaksi tv-illan välineeksi on tullut netti. "Vain elämää, ei sen enempää..." Harmi, että viimeisiä viedään jo!

Olen dubbauskääntäjä ja seurasin alkuun muutamia espanjaksi dubattuja ohjelmia pelkästä uteliaisuudesta. Miltä näyttää ja kuulostaa televisio, joka esittää kyllä eri maiden ohjelmia, mutta ei halaistua sanaa eri kielillä?

Clan-kanavan tv-sarjatarjonta lapsille on pitkälti samaa kuin Ylellä Suomessa. Lapset ovat katsoneet espanjalaisina versioina ainakin Tuomas Veturia, Postimies Patea, Ritari Mikkeä, Dinojunaa, Pasin ja Kielon valtakuntaa, Pipsa Possua ja Naperoa.

Aikuisille suunnattujen elokuvien ja ohjelmien dubbaus on tarkkaa repliikkipituuksien ja huulisynkronian osalta, mutta valitettava totuus on, että dubattujen elokuvien äänimaailma on puuduttavan yksitoikkoinen. Kaikki elokuvat kuulostavat samalta. Tämä on yleinen dubbausta koskeva ennakkoluulo, mutta ero suomalaiseen jälkiäänitystapaan on suuri. Täällä tuntuu kuin katsojan ja elokuvan välissä olisi ääntä vääristävä kalvo. Ongelmaa on mm. dubatun äänen tilavaikutelmissa sekä ruudussa näkyvien hahmojen ja äänten ikäeroissa. Suoraan sanottuna, ääninäyttelijät kuulostavat liian vanhoilta. Miesäänet ovat rapsakoita papparaisia ja naiset pehmeä-äänisiä täti-ihmisiä. Tietysti kyse voi olla myös kulttuurierosta: äänityypit eivät välttämättä edes pyri seuraamaan alkuperäisiä. Ehkä tummasävyinen naisääni kuulostaa juuri oikealta espanjalaisen katsojan korvissa.

Olen miettinyt, voisiko dubbauksen yksitoikkoisuus johtua myös siitä, että Espanja nimenomaan on yksi suurista dubbausmaista. Kun kaikki dubataan, on rutinoitunut tuotantokoneisto kadottanut ainakin osan tekemisen innosta ja palosta. Tai ehkä sitä ei ole ollutkaan? Voi hyvin olla, että siinä missä suomalainen jälkiäänitysprosessi pyrkii luomaan itsenäisen kieliversion alkuperäisen rinnalle, espanjalaisessa tyydytään sisältöä välittävään käännökseen. Ainakin jokapäiväisissä, aikuisille suunnatuissa televisiodubbauksissa.

Kielenoppimisen kannalta televisio on tunnetusti tehokas. Siinä missä dubbaus on evännyt espanjalaisilta itseltään tilaisuuden oppia kieltä televisiosta, se ilo on nyt meidän puolellamme. Ohjelmateksitys palvelee täälläkin! Ja hyvin palveleekin. Espanjankielinen, kauniisti dubbausta seuraava tekstitys on saatavilla suurimpaan osaan ohjelmista. Ehkä Tuomas Veturi saa vielä mahdollisuuden.

Kaipauksella ja kiitoksella

Kävelen paljain jaloin vanhaan ratapohjaan tehtyä hiekkatietä. Taata pysähtyy kohdalleni punaisella avopuimurilla ja minä kiipeän kyytiin. Puimurin nypyläinen metallilattia tuntuu jalkojen alla lämpimämmältä kuin illan viilentämä hiekkatie.

Opettelen ajamaan ilman apupyöriä. Tarakkaan on solmittu ruskea kengännauha, josta taata pitää kiinni. Poljen hyvää vauhtia kunnes huomaan että hän on päästänyt irti.

Yksi soittoläksykappale on jäänyt kokonaan harjoittelematta. Itken ja kiukkuan pianotuolilla kun en edes muista miltä kappale kuulosti opettajan soittamana. Taata tulee viereeni ja etsii koskettimilta ensimmäisen nuotin.


Suomalaisen pyhäinpäivän aamu toi suruviestin. Taata, lasten isotaata, oli nukkunut pois.

Karkki vai kepponen?

Halloween, ensimmäistä kertaa koettuna. Illan hämärtyessä ripustimme etupihalle paperilyhtyjä kertomaan kiertelijöille, että täälläkin ollaan valmiina keppostelijoiden varalta. Lapset saivat vihdoin pukea päälleen h-hetkeä odottaneet pukunsa, ja pian resuhelmainen noita ja kävelevä kurpitsa olivat valmiina lähtöön.

Alkaa jo hämärtää, valmiina ollaan!

Hetkeä myöhemmin. Ilta pimenee nopeasti.

Koolla oli neljän perheen lapset, joten kierrettävä aluekin laajeni mukavasti: kaksi kerrostaloa ja kahden kadun rivitalot. Olinkin miettinyt, miten ovelta ovelle voi ylipäänsä päästä, kun kaikki pihat, parhaassa tapauksessa kokonaiset kadut, on suljettu porteilla. Avainsana on liittoutuminen!

Halloweeniin oli heittäydytty monissa kodeissa. Pihaportteihin oli kiedottu hämähäkinseittejä, ja ovissa ja ikkunoissa roikkui kummitushahmoja. Yhdellä pihalla seisoi portieerina luonnollisen kokoinen luuranko mustassa viitassa, mutta sekään ei säikäyttänyt pelotonta liittoumaa, johon kuului meiltä lähteneiden noidan ja kurpitsan lisäksi Lumikki, kalpeaksi meikattu zombi, pääkallokasvoinen viikatemies ja mustahuppuinen Scream. Karkkikorit ja -ämpärit täyttyivät nopeasti ja keppostelijoihin suhtauduttiin iloisesti; joukko tuntui olevan odotettu vieras. Yhdessä kodissa isäntäväki itse äityi säikyttelemään lapsia sammuttamalla valot ja kalisuttelemalla keppiä pimeässä rappukäytävässä - tapaus jota kolmivuotias kertasi useaan otteeseen silmät pyöreinä.

Mukavaa oli, ja lasten espanjan sanavarasto karttui kerrasta ainakin parilla sanalla: Truco o trato!

Seuraava aamu. Taitaa olla karkkipäivä!

Syksyn merkkejä

Ilmassa alkaa täälläkin olla syksyn tuntua. Yöt ovat viileämpiä ja vaikka päivälämpötila nousee yhä pitkälle yli kahdenkymmenen, ilma tuoksuu syksyltä. Ei omenoilta ja märiltä lehdiltä, mutta paahtuneelta ja kuivahtaneelta.

Kävimme tänään tiettävästi viimeistä kertaa uima-altaalla. Nyt sitten. Lähin allashan meni kiinni jo kesäkauden loputtua syyskuun lopussa, mutta taloyhtiön toinen allas jatkoi asukkaiden pyynnöstä aukioloa koko lokakuun ajan. Altaita ei ole lämmitetty, emmekä pilvisempinä päivinä ole käyneet edes kokeilemassa, kuinka kylmäksi vesi on yön aikana viilentynyt. Tänään, kun aurinko paistoi täydeltä terältä ja allasvesi tuntui järvilämpöiseltä, kävimme kaikki vauvaa lukuunottamatta pulahtamassa. Lapset ovat tänä aikana tulleet huomattavasti rohkeammiksi vedessä. Viisivuotias ei vielä osaa uida, mutta pitkät liu'ut ja muutamat uintivedot näyttävät jo lupaavilta. Kolmevuotias on viihtynyt vedessä kainaloiden alle laitettavan uintipötkylän kanssa, ja etenee varmalla vesijuoksumaisella tyylillä. Molemmat hyppäävät pötkylöineen uppeluksiin veteen altaan reunalta ja pulpahtavat pintaan kuin korkit. Haikeina jätimme hyvästit uima-altaalle, se ei todennäköisesti ehdi enää aueta keväällä ennen lähtöämme.

Ilmeisesti yksi "syksyn merkki" täällä on halloweenin lähestyminen. Lähin kaikenlaista sekatavaraa ja krääsää myyvä nk. kiinakauppa on jo aikaa sitten täyttynyt halloweentarvikkeista ja sitä on lähes mahdotonta ohittaa antamatta lasten hypistellä ulkorekeissä roikkuvia kauhupukuja. Valikoima on laajin näkemäni: erilaisia noitia, vampyyrejä, zombeja, mitä lie valkopukuisia uhrineitoja, piruja, Frankensteinin hirviöitä, erilaisia kurpitsa-asuja ja kurpitsaprinsessoja, lääkäritakkeja sekä kokonainen verentahrima leikkaussalitiimi - puvut koko perheelle? Emme ole koskaan aiemmin juhlineet halloweenia, mutta espanjalainen panostus tähän juhlaan näyttää olevan sillä tasolla, että ehkä nyt on aika osallistua, ainakin lasten pukeutumisen ja kurpitsalyhdyn verran. Pari noitaa ainakin askartelimme kuluneella viikolla, 5-vuotiaan aloitteesta.

Kyöpelinvuorelta vai mistä lie Mijaksen kukkulalta?

Muutaman viileämmän ja sateisemman päivän aikana törmäsimme yhteen vauvaperheen jykevään maamerkkiin. Pyykkivuoreen. Telineille takapihalle ja parvekkeelle ripustetut pyykit eivät ottaneet kuivuakseen, ja kun ensimmäinen teline levitettiin olohuoneeseen, saattoi vain kuvitella miten nihkeä talvi olisi tiedossa jos niitä olisi siinä kolme rinnakkain lähes jatkuvasti. Jo samana iltana soi porttipuhelin ja ovesta kannettiin kuivausrumpu. Mies ja miehen veli löysivät sopivan koneen espanjalaiselta nettikirppikseltä ja hoitivat kaupat tekstiviestitse Google-kääntäjän avustuksella. Tervetuloa, syksy!

Kuiva jokiuoma odottaa syksyn sadevesiä.

Maisemia

Olen viime päivinä metsästänyt vauvalle Manduca-kantoreppua. Aiemmin meillä käytettyä kantoliinaakin on kokeiltu, mutta tämä maailmantarkkailija ei yksinkertaisesti tyydy painamaan päätään kantajaa vasten, vaan haluaa nähdä ympärilleen. En uskoisi tätä "mahdottomuutta", ellen olisi jo kantanut kahta liinassa. Tiedän miltä tuntuu, kun vauva nauttii olostaan liinassa, ja ero tähän kuikuilijaan on ilmeinen.

Manduca tuntuu säilyttävän hyvin myyntiarvonsa, tai ainakin pyyntiarvon. Löysin suomalaiselta nettikirppikseltä suhteellisen edullisen käytetyn mutta hyväkuntoisen Manduca-repun, joka sijaitsi Pohjois-Karjalassa. Myyjä vain ei ollut halukas postittamaan reppua ulkomaille, joten päädyin sittenkin tilaamaan uuden espanjalaisesta nettikaupasta. Hinta olikin parikymmentä euroa suomalaiskauppojen hintoja alempi, ja toimitus luvattiin ilman kuluja. Tämä oli ensimmäinen kerta kun NIE-numeroa kysyttiin, ja kirjoitin sen tärkeänä kirjautumiskaavakkeeseen. Nyt vain odotellaan lähetystä saapuvaksi ja toivotaan että kyyti kelpaa pikkuneidille. Reppu selässä tai rinnuksessa suuntaamme ensimmäisenä ainakin tänne:

Näkymä asunnon läheiseltä näköalatasanteelta.

Sama paikka illan pimennyttyä.

Arjen ihmeitä

Suora lapsiperhearkeen sukeltaminen vieraassa maassa on heittänyt eteen "ihmeen" jos toisenkin. Voisin listata muutaman ensimmäisenä mieleentulevan.

Hajustetut päivittäistarvikkeet. Talouspaperi tuoksuu sitruunalta, wc-paperi pesupulverimaisen "raikkaalta", roskapussit samalta "raikkaalta", tai ruusulta tai purukumilta. Että vaihtoehtojakin on. Ostin vauvalle "hajustamattomia" kosteuspyyhkeitä, mutta niissäkin on makea, kosteusvoidemainen tuoksu.

Jätteen kertyminen. Suurin syy tähän on ylipakatut tuotteet: banaaniniput myydään valmiiksi pussitettuina, leipäpussin sisällä leipiä ympäröi vielä toinen pussi, ja pakkauskoot ovat ylipäänsä niin pieniä, että jätettä kertyy jo siksi, että leikkele-, juusto- ja säilykepakkauksia joutuu ostamaan useamman kerralla. Lisäksi jätettä kertyy vesi-, maito- ja muista pulloista, joita ei kierrätetä pullonpalautuksen avulla, vaan rutistamalla ja (toivon mukaan sentään) käyttämällä uusiomuoviksi.

Ota karkki. Kumpi painaa enemmän, sisältö vai pakkaus? Hyllyyn jäivät.

Ota banaani. Ota koko pussi.

Päivärytmin muutos. Tämä on tapahtunut kuin huomaamatta. Emme vain "ehdi" omaan totuttuun päivärytmiin, tai jos panostamme siihen, emme ehdi mihinkään muuhun. Ruoka-ajat ovat siis liukuneet myöhäisemmiksi kuin itsestään. Varsinkin kerhopäivien ruokarytmi aiheutti aluksi päänvaivaa. Kerhoaika on yhdeksästä kahteen, ja kerhossa syödään eväät. Eväsruokailu on kuitenkin melko vähäinen noinkin pitkälle kerhoajalle, joten kerholta kotiin tultaessa maistuu lämmin ruoka puoli kolmen maissa, mikä onkin ihan tavallinen paikallinen lounasaika, siinä siestan alkajaisiksi. Myös ravintolat täyttyvät silloin. Kerhopäivinä ateriarytmi on jatkunut välipalalla viiden maissa ja joko toisella lämpimällä ruoalla tai runsaalla iltapalalla kahdeksan kieppeillä. Läheisessä leikkipuistossa on vilkkainta iltaseitsemän maissa, illan viilennyttyä.

Siesta. Häh, kauppa on kiinni! On se, kahdesta viiteen. Ai et vettä käynyt ostamassa? Ole ilman sitten. Noin muuten siestalla ei ole suurta merkitystä arjessamme, kumpikaan kun ei tee töitä paikallisen toimistoajan puitteissa. Alkupäivinä kun oli paljon hoidettavia asioita mietimme tosissamme, mihin aikaan niitä on tarkoitus lähteä hoitamaan.

Suhtautuminen lapsiin. "Tuo täti koski muhun!" "Tuo setä ei koskenu." Täti oli espanjalainen, setä suomalainen, ja kuljimme alikulkusillan kapeimmassa kohdassa. Espanjalainen ohikulkija hymyilee lapselle, sanoo muutaman sanan, silittää päätä, hipaisee olkapäätä, kutittaa polvesta. Lapsia tämä ei tunnu haittaavan, ennemminkin aika pian ihmetystä alkoi herättää se, miksi joku aikuinen ei huomioi millään tavalla. No, se on suomalainen... ja meitähän täällä riittää. Alla tiedotus bussin ikkunassa kolmannella kotimai- tai siis paikallisella.

Ihmettely jatkuu.

Que bonita!

Niin se aika rientää. Äitiysloma vaihtuu perjantaina vanhempainvapaaksi, ja vauvalle on ensi viikolle varattu aika kolmikuisen "neuvolaan", eli lastenlääkärin vastaanotolle Xanitiin. Rokotukset eivät todennäköisesti kuulu vakuutuksen piiriin, mutta iloinen yllätys oli, että saimme valita rokotetaanko vauvaa paikallisen vai suomalaisen rokoteohjelman mukaan. Koska joka tapauksessa palaamme keväällä Suomen ohjelmaan, on tietysti järkevää mennä sen mukaan. Kaikki rokotteet ovat saatavilla sairaalan  lääkevarastossa, yllättäen myös jo Suomessa aloitettu rota, joka ei täällä kuulu yleiseen rokoteohjelmaan. Meningokokkirokote puolestaan jonka olimme ajatelleet jättää pois, jää nyt automaattisesti antamatta.

Tällä viikolla vietetään Fuengirolan feriaa, juhlaviikkoa, jonka näkyvin osa ainakin lapsiperheelle on kaupungin torialueen täyttävä tivoli. "Lintsi", sanoivat meidän lapset. Torstaina pitäisi olla luvassa feriahuvia lapsille puoleen hintaan, joten suuntaamme "lintsille" silloin.

Tänään kävimme kaupungin eläintarhassa, Bioparcissa. Kartalla alue on tuskin muutamaa korttelia suurempi, mutta olipa yllätys, mitä kaikkea se kätkeekään sisäänsä. Koko alue on rakennettu polveilevasti kahteen kerrokseen, ja mutkittelevien polkujen varrelta löytyi mitä erilaisimpia eläimiä. Tilaavieviä laiduneläimiä alueella ei ollut, mutta katselimme pitkään kun valtava urosgorilla söi puunversoja, kaivoi nenäänsä ja käänsi lopulta takapuolensa ja pissasi aivan kymmenien senttien päässä. Krokotiileja ja virtahepoja sai katsella lähietäisyydeltä, ja trooppiset linnut lentelivät aivan silmien edestä. Kaiken kruunasi eläinnäytös, jossa taitavat eläinkouluttajat lennättivät lintuja yleisön päitä hipoen ja lähettivät villisikoja ja muita nelijalkaisia kulkemaan herkkupaloilla merkittyjä reittejä. Sekä viisivuotiaamme että hänen kerhokaverinsa pääsivät eläinkouluttajien kanssa estradille syöttämään kädestään "bambeja", metsäkauriita. Taitavasti välimatkoja ja korkeuseroja hyödyntävä rakentaminen sai aikaan sen, etteivät eläimet näyttäneet häkkeihin suljetuilta, vaan oleskelivat ikään kuin samassa tilassa yleisön kanssa.

Ovatko ne täytettyjä? Ei, kyllä ne kävelivät.

Uppotukkeja, myös niitä liikkuvia.

Ympäri kaupunkia kärrätty vauvamme on täällä saanut osakseen runsain mitoin huomiota ja hymyileviä kasvoja. Ensimmäisiä arkoja espanjanlauseitani ovatkin olleet vastaukset perinteisiin vaunujen äärellä esitettyihin kysymyksiin "tyttö vai poika" ja "kuinka vanha". Jos toiston määrällä olisi suora vaikutus lapsen ensimmäisiin sanoihin, tämän lapsen pitäisi aikanaan päästää suustaan ykskantaan: "Que bonita!"

Kartalla

Se tälle viikolle uumoiltu NIE-hakemusaika lohkesikin vasta ensi viikon torstaille. Olimme kuitenkin sopineet jo täksi torstaiksi isommille lapsille kerhopäivän, ja kun vauvakin oli sopivasti syötetty ja varustettu rattaisiin kaupunkiasiointia varten, tartuin tilaisuuteen ja köröttelin bussilla moottoritien laidalla levittäytyvälle markettialueelle.

Parque Miramar

Siinä missä Suomen pk-seudulla hemmotellaan rataskansaa maksuttomilla kyydeillä, on täälläkin bussimatkailussa rattaiden kanssa puolensa. Ensinnäkin, kyytiin mahtuu. Sinne mahtuu, vaikka kyydissä olisi jo kahdet, kolmetkin rattaat. Ja kyytiin tuleville tehdään tilaa. Ei siis tarvitse pysäkille tullessa heittää kirvestä kaivoon, vaikka siinä odottaisi jo joku rattaiden kanssa. Bussien tilaihmeen salaisuus on leveä keskikäytävä koko bussin etuosassa. Siinä sitä huristellaan rollaattorimummojen ja isojen, perässävedettävien kauppakassien kanssa ilman että kenenkään tarvitsee irvistellä tilanahtautta. Ja jos vauva on hereillä, hymyä ja seuranpitoa riittää.

Säästin ostosreissullani paljon rahaa kun en muistanutkaan uuden tilikorttini tunnuslukua. Kun kaupoissa katselu alkoi riittää ja vaunuissa nukuttiin välitankkauksen jälkeen, otin kartan ja lähdin kävellen suunnistamaan takaisin keskustaan jatkamaan näyteikkunaostoksia. Fuengirolan välimatkat ovat lyhyitä, eikä mahdollinen eksyminenkään vie liian kauas: matka koko kaupungin päästä päähän on noin neljä kilometriä. Ja huonollakin suuntavaistolla löytää kotiin Pacosiin, on vain kuljettava vuoria kohti. Nousin siis markettialueelta moottoritien ylittävälle korkealle kävelysillalle ja tähyilin siinä hetken. Vuoret vasemmalla, meri ja aurinko oikealla. Ohitin sillalta alas tultuani Mijasin vesipuiston, eläintarha Bioparcin, härkätaisteluareenan ja kirkon, ja tulin keskustaan ns. bussikadulle.

Äidille kans? Ei lähde ihan markkinahintaan.

Tätä ikkunaa olisivat pienemmät kulkijat katselleet pitkään.

Bussi Pacosiin tuli aika monen hetken päästä, mutta odottelin kuumana päivänä mieluummin varjossa ilmastoitua bussikyytiä, kuin vein vauvaa sen pidempään helteisillä kaduilla, vaikka tyttö niin reipas retkeläinen onkin. Kaikki käy paitsi tyhjä vatsa, eikä siitä tarvitse kärsiä niin pitkään kun eväät kulkevat takuuvarmasti mukana.

Kolmannen viikon alussa

Kaksi ensimmäistä viikkoa on kulunut aivan huomaamatta. Johonkin se aika kuitenkin hurahti ja toissapäivänä lasten mummon oli aika suunnata lentokentälle. Äitini täällä ollessa ehdittiin kuitenkin juosta monta asiaa: meillä on nyt espanjalainen pankkitili, laajakaista tilauksessa ja NIE- ja neuvolakuviotkin ainakin hoitumaan päin.

Pankkitilin avaaminen onnistui onneksi pelkällä passinumerolla sekä suomalaisilla ja espanjalaisilla yhteystiedoilla. Sen sijaan NIE-numeroiden hankkiminen paikan päällä osoittautui odotettua monimutkaisemmaksi, joten turvaudumme asiointipalveluun.

Se neuvola-asia sitten. Lähdin selvittämään asiaa marssimalla keskustassa sijaitsevan Centro Finlandian infoon kysymään, missä neuvola ylipäätään sijaitsee. Infon työntekijä kehotti käymään kokeilemassa lähimmässä terveyskeskuksessa. Kysyin mahtaisiko olla toiveita pärjätä siellä englannilla, mutta vastaus oli jokseenkin ”ei”, joten kysyin seuraavaksi, onko heillä tulkkisuosituksia. No heillä oli, ja soitin tulkille. Käännös- ja tulkkauspalvelua, virasto- ja lääkäriasiointiapua, sekä NIE- ja residensia-asioiden hoitoa tarjoava suomalaisnainen osoittautui varsinaiseksi tehopakkaukseksi ja otti asiamme heti haltuunsa.

Neuvolaan ulkomaalaiset eivät käytännössä pääse. Tai pääsevät, mutta se edellyttää lapsen äidille residensiaa, jonka hankkiminen on lähiaikana muuttunut hankalammaksi. Lopetin residensian harkitsemisen kohdassa, jossa vaadittiin omalle espanjalaiselle pankkitilille vähintään 5 007,18 euron käteissummaa. Lisäksi maan tässä taloustilanteessa julkisen puolen palvelut voivat olla ruuhkaisia, joten vaikka hankkiutuisin neuvolan asiakkaaksi, ei asioiden sujumisesta siellä vielä olisi takeita. Ainakaan kun en osaa kieltä. Lisäksi residensia pitäisi oleskelun päätyttyä purkaa, eikä sekään olisi aivan vaivatonta. Vaihtoehdoiksi jäivät neuvolapalvelun tai ainakin rokotteiden hankkiminen yksityiseltä, tai reissut Suomeen tarpeellisina ajankohtina. Sattumalta tämä asiointitehopakkaus oli samana päivänä menossa tulkkauskeikalle yksityissairaala Xanitiin ja lupasi kysyä samalla, hoidetaanko siellä lasten rokotuksia. Vastaus tuli samana iltana: kyllä hoidetaan. Ja mikä parasta, sairaala on merkittynä matkustajavakuutuksemme hyväksyttyjen lääkäripalveluiden listalle. Varaamme siis vauvalle lastenlääkäriajan tässä lähiaikoina.

Mummon lähtöä edeltäväksi päiväksi ehdittiin sentään ensimmäistä kertaa koko perheen voimin merenrantaan. Ihanaahan siellä oli, ja aurinkotuolissa varjon alla chillaileva vauva pysäytti kohdalleen monta hymyilevää ja pavunruskeaa eläkeläistä. Kukas sitä nyt vaunuissa hikoilee, jos vaihtoehtona on leppeä merituuli ja sinisenä siintävä horisontti! Isommat lapset pääsivät keräämään ensimmäiset simpukankuoret ja kohtaamaan aaltoja innosta kiljuen.

Äitini saattamisreissulla Malagan lentokentälle mies ja miehen veli kävivät myös Malagan kaupungissa. Julkisen liikenteen kyytejä ei ole hinnalla pilattu: Malagan kentältä juna Malagaan 1,73 euroa ja kolmen vartin bussimatka Malagasta Fuengirolaan 2,40.



Vauvalomalla. Vauva lomalla.

Tervetuloa kerhoon

Eilen sitten koitti odotettu ensimmäinen kerhoaamu. Kerhopaikkaan oltiin tutustuttu jo perjantaina, jolloin siellä kokoontui perhekerho. Perhekerho täällä on näköjään avoimen päiväkerhon tyyppinen vapaa oleskeluhetki. Lapsilla on vapaata leikkiaikaa ja samalla tarjolla on kahvia, mehua ja pientä purtavaa euron hintaan. Tuttua, vai mitä? Lopussa on yhteinen laulutuokio.

Päiväkerhossa on mahdollista käydä maanantaista torstaihin perheen valitsemina päivinä. Kerhoaika on viisi tuntia, yhdeksästä kahteen. Suosituksena on, että kerhopäiviä olisi vähintään kaksi, jotta kerholainen pääsee kiinni kerhon rutiiniin. Valitsimme kerhopäiviksi niin ikään tuttuun tapaan maanantain ja keskiviikon.

Ensimmäisen kerhopäivän aamuna keskimmäinen päättikin lähteä pelkästään saattamaan, mutta esikoinen oli sitäkin innokkaampi, kun hoksasi pääsevänsä kerhoon ilman pikkuveljeä. Puolen kilometrin kerhomatka valtavien limoviikunapuiden katveessa taittui jalkaisin, ja iltapäivällä kerholta haettiin innosta (ja kuumuudesta) puhkuva kerholainen. Leikkikavereitakin kerhosta oli löytynyt. Kotona tyttö ilmoitti haluavansa seuraavaksi kerhoevääksi salaattia, "kun kaikilla muillakin oli", ja päälle kaksi voileipää kelmuun käärittyinä. Selvästi samanikäiseen seuraan ja omaan ryhmään pääseminen on viisivuotiaalle tärkeä juttu.

Tänään kävimme Feria-alueella järjestettävillä tiistaimarkkinoilla. Bussimatka vaunujen ja kahden kädestäpidettävän kanssa taittui mukavasti, mutta perillä ihmispaljous ja kuumuus tekivät tehtävänsä ja pakenimme pian sivukaduille etsimään ruoka- ja levähdyspaikkaa. Hupaisasti satuimme ruotsalaisravintolaan, jonka varjoisalla sisäpihalla, voi autuutta, oli keinut! En tiedä syytä, mutta vastaantulleissa leikkipuistoissa ei keinuja ole. Se, että ruotsalaiskuppilan ja vastapäisen Förening Nordenin välisellä pihalla oli nimenomaan pelkästään neljä keinua osoittaa, että kyseessä taitaa todella olla jonkin sortin pohjoismainen spesialiteetti. Hyvin teki kauppansa myös toinen "spesialiteetti", köttbullar & potatismos.

Markkinalöytöjä.

Ensitunnelmia

Täällä ollaan siis! Matka meni käsittämättömän hyvin, vaikka kentälle lähdettiin ajelemaan ennen yhtä yöllä. Isommat lapset ehtivät nukkua kolmisen tuntia ennen herätystä. Vauva aavisteli jotain erikoista olevan tekeillä ja nukkui lähtöä edeltävänä päivänä vain pieniä torkahduksia. Kun sitten päästiin matkaan, vauva otti unenpäästä kiinni ja nukkui lentomatkan puoliväliin asti. Nukkui, vaikka turvakaukalo vaihtui syliksi, ja vaikka vieressä istuvan isoveljen oli vaikea odottaa koneen nousua, ja vaikka se kone sitten nousi. Siinä kohtaa myös isoveli oli nukahtanut, eikä tiennyt noususta tuon taivaallista. Heräsi sitten katselemaan pilviä aikansa nukuttuaan. Vauvan herättyä lentomatka jatkui imetysmaratonina, josta seurannutta omaa nestehukkaa korjailin pitkälle seuraavaan päivään.

Asunto on ollut yhtä positiivista yllätystä. Taloyhtiön uima-allas on yhä auki, ja allaspihasta on tullut lasten suosikkipaikka. Keittiö on hyvin varusteltu, ja nyt ensimmäisen viikon lopulla vielä paremmin, kun karvaisiksi kulahtaneet teflonkattilat vaihtuivat alle kolmella kympillä upouuteen teräskattilasarjaan.

Vauva on täällä erityisen tyytyväinen. Ihmettelin tätä jo tulopäivänä, sillä vaikka touhua ja järjesteltävää riitti, vauva köllötteli kaikessa tyytyväisyydessä yläkerran parisängyn päällä. Hereillä, virkeänä ja hyväntuulisena, vaikkei kukaan joka hetki seuraa pitänytkään. Söi, ja jatkoi köllöttelyä. Syyn täytyy olla lämmössä ja paljaissa varpaissa. Niitä ei pussiteta potkuhousuihin, eikä niiden päälle vedetä villasukkia.

Monenlaista totuttelua arkitoimissa on. Kalkkipitoinen kraanavesi käy vain pesuvedeksi. Keitin tuttipullot kraanavedellä, mutta en tee sitä toiste. Hienonhienon kalkkijauheen peseminen pullojen ja tuttiosien pinnasta oli oma hommansa. Käsite "kotiavain" tarkoittaa noin seitsemän avaimen nippua. Avainnipussa on erillinen avain ulko-oveen, etupihan porttiin, takaoven porttiin, kadun kävelytien porttiin ja uima-allaspihan porttiin. Nippuja on kolme, ja ne ovat keskenään erilaisia. Ovien sisäpuolilla ei ole kädellä käännettäviä salpoja, vaan sisäpuolellekin tarvitaan avain. Ovista ja porteista kulkeminen on yhtä avainten valikoimista!

Suomessa meillä on ollut käytössä laktoosittomat ja vähälaktoosiset tuotteet. Vähän niin kuin joka toisella suomalaisella? Tänne tullessa strategia oli, että kokeillaan tavallista maitoa, ja turvaudutaan erikoismaitoihin vasta jos on pakko. Vielä ei ole tarvinnut. Herkkävatsaisin esikoisemmekaan ei ole oireillut ns. laktoosivaivoja ollenkaan. Tai mitä vaivoja ne nyt sitten ovat, voisi Suomen maidonjalostukselta kysyä. Jäätelöistäkin on saanut valita ihan minkä tahansa!

Seuraavasta oikealle, Fuengirola!

Pakataan, pakataan

No niin, tässä kun on viime aikoina pakattu yhteen jos toiseenkiin lähtöön, nyt on vihdoin aika pakata varsinaiset matkatavarat. Vastikään tehdyn muuttopakkaamisen jälkeen tehtävä on yllättävän helppo. Tulimme jo asuntoa tyhjentäessä erotelleeksi varastoon ja matkaan lähtevät tavarat. Ja varastokuormahan siirtyi tässä eräänä yönseutuna yllättävän lähelle. Bilteman muuttolaatkoista koostuvan kuorman säilytyspaikaksi päätyi oman entisen huoneeni makuualkovi! Yllättävän tilava, näköjään. Koimme siis aikamoisen takaiskun jo täytetyn varaston suhteen, mutta onni onnettomuudessa oli, että asia hoitui ennen lähtöä. Miehellä ja kahdella muuttoavuksi uhrautuneella taitaa yhä olla pohkeet hellinä.

Espanjan asunto on kalustettu ja perustarvikkeilla varustettu, joten matkaan lähtee lähinnä vaatteita ja vauvan tarvikkeita. Kaikkein suurin vaatekasa taitaakin olla vauvan, kun mukana on sekä nyt sopivia, että seuraavien kokojen vaatteita. Palatessamme vauva on yhdeksänkuinen! Ehkä hassuinta mitä otamme mukaan on tuttipulloharja ja paketillinen Chifonet-rättejä. Koska tykkään niistä räteistä!! Menemme asuntoon kuin kotiimme. Teemme siitä kodin. Varsinaisia lomasuunnitelmia ei ole, yritämme alkajaisiksi saada arjen pyörimään. Onko siellä sitä ja tätä, ostetaanko se sieltä vai täältä, saako sitä sieltä? Kaurahiutaleita. Vauvan ensipuuroja. Käsittääkseni puurokulttuuri on Espanjassa erilainen. Sitä ei ehkä ole? Lasten Xylitol-hammastahnaa, sitä pitääkin vielä ostaa.

Oma garderobini on raskauden jäljiltä niin olematon, että se taitaa mahtua puolikkaaseen matkalaukkuun. Leluja kumpikin isompi muksu pakkaa mukaan oman kerhoreppunsa verran. Töitä. Niitä olen ilokseni saanut jo pakata matkaan. Mukaan lähtevät myös työvälineet: kannettava tietokone, rakkaat kuluneet kuulokkeet ja irtonäppäimistö. Ruhtinaallisen kokoinen lisänäyttö jää varastoon, mutta ehkä se saa perillä tuuraajan. Kirjanpitäjä käski suomentamaan hänelle lähetettävät kuitit, "että mitä niissä on".

Sillä lailla. Nyt pitää jatkaa pakkaamista. Vauvan uni on jo niin syvää että uskaltaa sytyttää valot.

Tuhat sanaa espanjaa

En osaa espanjaa. Jos vertaan ensi talven tilannetta omiin aikaisempiin ulkomailla oleskeluihini, kurssimatkoihin ja au pair -aikaan, nyt kyseessä on sukellus vieraaseen veteen. Ummikkoon. Ja porukalla. Ei mieskään osaa. Oppivatkohan lapset ennen meitä?

Toki paikka johon menemme on kaukana umpiespanjalaisesta kieliympäristöstä. Noudamme esimerkiksi asunnon toiset avaimet kivenheiton päästä naapurista, kuulema oikein mukavalta suomalaisrouvalta. Ostamme nettiliittymän suomeksi palvelevasta puhelinkaupasta. Viemme lapsemme suomalaiseen päiväkerhoon. Siitä huolimatta en jo pelkästään ammattini vuoksi voi välttyä lievältä mielenmyllerrykseltä siitä, että en oikeasti osaa minua pian ympäröivän maan kieltä. En tällä kertaa edes ole lähdössä maahan ensisijaisesti kielen vuoksi. Sekin on minulle melkein ensimmäinen kerta. Kokemukseni perinteisestä turistimatkailusta rajoittuu Thaimaan-häämatkaan, missä "sawadee ka" jäi mieleen täysin korvakuulolta opittuna fraasina. Tarkistin kirjoitusasun tätä kirjoittaessani. Olen siis aina opetellut kieliä oppikirjojen ja kieltenopetuksen säntillisessä maailmassa. Jossa kirjoitetaan oikein. Sanotaan oikein. Harjoitellaan ja kerrataan kunnes asia on omaksuttu. Suoritetaan koe ja saadaan arvosana. Kokonaisuus. Tutkinto. Ammatti.

Espanjan kielessä teoreettinen kokemukseni on puolitoista kertaa tahkottu alkeiskurssi osana pakollisia kieli- ja viestintäopintoja käännöstieteen laitoksella. Puolitoistakertainen siksi, että jokseenkin tunnollisena opiskelijana tämä kurssi oli ainoita jonka keskeytin. Ja palasin vuoden päästä tahkoamaan loppuun, kun pakko oli. Kurssi arvosteltiin asteikolla hyväksytty/hylätty. Kurssin opettaja oli varmasti yhtä kyllästynyt naamaani kuin minä hänen kuivaan opetukseensa.

Ihanaa, ja kamalaa. Hykerryttävää. Ja johan oli aika! Opin mitä opin. Jos tiedossa on tilanne, jossa todella täytyy ymmärtää ja tulla ymmärretyksi, vaikkapa lapsen lääkärikäynti, olen valmis hankkimaan asioimistulkin avukseni.

Ennen sukellusta ummikkolampeen kastan jalkojani ja koko perhettä kotitekoisessa kielikylvyssä. Tilasin äänisanakirjaksi nimetyn kielilevyn, jonka mukana ei tullut tehtäväkirjaa. Ohjeena on kuunnella rentoutuneesti, "kuin kuuntelisit mielimusiikkiasi". Levy käsittää tuhat espanjan sanaa. Tuloksista tuonnempana, hasta luego!

c/o Mummola

Nyt kun lasten tähän saakka tuntemalle kodille on jätetty hyvästit ja nimet on liimailtu mummolan postilaatikon sisäkanteen, voisi hetken miettiä mitä lapset tuumivat tästä kaikesta.

Keskimmäinen, melkein kolmevuotias, tiedusteli eilen kummitädiltään: "Onko teillä koti?" Äänestä kuulsi hellyttävän vilpittömänä, että poika todella odotti vastausta, näistä asioista kun ei tiedä. "Espanja", tuo sana jota nyt on toisteltu, on hänelle käsitteenä täyttä utopiaa. Kun ne nimet nimittäin oli liimattu postilaatikkoon, poika hihkaisi iloisena: "Tää on meijän Espanja!"

Viisivuotias puolestaan riemuitsee samasta osoitteesta mummon ja taatan kanssa, "mummola on nyt meijänkin koti!", mutta kesken leikkien iskevistä kiukkukohtauksista huomaa, että turneeväsymystä on ilmoilla. Onneksi syli auttaa. Ja onneksi sylejä on useampi. Hämmästyttävää tuntuu molemmille lapsille olevan "miks iskä on aina töissä", ja sitä se mies taitaa hämmästellä jo itsekin. Vielä kaksi viikkoa. Pienin pikkarainen on tässä mylläkässä saanut aimo annoksen hyviä unia raittiissa maalaisilmassa, ja aina välillä myös mummon ja mummin hoivaa äidin ja isin lisäksi.

On hienon hienoa, että lasten mummo tosiaan lähtee alkuajaksi mukaan matkaamme. Uskon sen auttavan lasten sopeutumisessa uusiin ympyröihin paikan päällä, kun viikkoja kestäneen symbioosin jälkeen ei tarvitse heti ikävöidä myös kaikkia isovanhempia. Ja kun kaiken uuden voi heti esitellä myös mummolle. Mummoa huudellaan siis kovasti vielä seuraavassakin osoitteessa. Ehkä se on mummostakin pikkuisen mukavaa, vaikkei edessä taida olla se kaikkein leppoisin tuoreen eläkeläisen etelänmatka!

Ratkaisuja

Tulihan se, Eläketurvakeskuksen lupalappu. Sain siis hakemani A1-todistuksen, jonka perusteella saan jatkaa työtäni Espanjassa ilman velvollisuutta sikäläisiin sosiaaliturvamaksuihin. Todistus on kolmisivuinen kaavake, jossa on rastit sopivissa kohdissa. Oleskeluvaltiossa olen "[x] lähetetty itsenäinen ammatinharjoittaja" ja kotimaassa "[x] itsenäinen ammatinharjoittaja". En olisi tiennyt koko järjestelystä, ellei Kelan virkailija olisi toukokuussa kertonut, että yhdistelmään "ulkomailla oleskelu" ja "työ" noin yleensä ottaen liittyy ongelma, vaikka kyse on niin sanotusta etätyöstä. No, nyt tuo ongelma on ratkaistu. Tämän lisäksi koko perheelle on haettu eurooppalaiset sairaanhoitokortit ja Kelaan täytetty ilmoitus tilapäisestä oleskelusta ulkomailla, mikä varmistaa myös perheenjäsenten pysymisen Suomen sosiaaliturvan piirissä. Tämän pitäisi kyllä olla selvää pelkästään oleskelun pituuden tai paremmin lyhyyden perusteella, sillä alle vuoden kestävä oleskelu katsotaan joka tapauksessa tilapäiseksi.

Ratkaisu on saatu myös lasten päiväkerhopaikoista. Olemme tervetulleita Pacosintuvalle aloittelemaan kerhoa heti kun olemme asettuneet paikan päälle! Ilahduin kun luin lisää kerhon toiminnasta. Sen lisäksi, että kyseessä on ev.lut. kirkon kerho, sen toiminta pohjautuu montessoripedagogiikkaan. 

Myös lähtöpäivä on päätetty, ja kyyti kentälle ratkaistu. Niin, tässä kun olemme kymmenen vuotta asuneet lentokentän kupeessa, tähän reissuun sitten lähdetään runsaan parinsadan kilometrin päästä, ja kokoonpanolla joka ei mahdu henkilöautoon. Vielä alkukesällä elänyt suunnitelma viedä myös oma auto Espanjaan on hylätty, ja autolle on järjestetty talviseisontapaikka. Lähtöpäiväksi varasimme isomman auton, jolla lentokenttämatka taitetaan aamuyön tunteina. Retkikunnan pienimmäinen ei vielä ihan ole vakuuttunut automatkailusta, joten tilavampi kyyti ja mahdollisuus istua vauvan kaukalon vieressä helpottavat matkantekoa. Ei sillä, etteikö isosiskostakin olisi jo tullut taitava tutintarjoilija oman auton takapenkillä! Tähän kyytiin isosisko on kuitenkin täysin oikeutetusti varannut paikan mummon vierestä, kuten myös lentokoneeseen. Mummo lähtee siis mukaan! Olemme äidilleni erittäin kiitollisia lisäsylistä. Äitini paluulento on kahden viikon päässä lähtöpäivästä, joten myös yksiä kolmivuotissynttäreitä päästään juhlimaan kotoisasti mummon kanssa kakkua haukaten.

Syksyn sävel

Hassu setä laulaa hauskan laulun. Ei, ei se voi olla väärin!
Raappana - Kauas pois

Vauvaelämää

Merkittäköön muistoksi vauvakirjaan: mikä oli ensimmäinen asiakirja, johon nimesi kirjoitettiin kun olit kymmenen päivän ikäinen? Ei, se ei ollut ilmoitus väestörekisteriin. Eikä neuvolakortti. Se oli passiajanvaraus. Ja lentolippuvarauskin ehti edelle.

Näiden välissä kotiin ehti onneksi myös odotettu väestörekisterilappu ja vauvan henkilötunnus, joten arvion perusteella tehty passiajanvaraus ei ollut turha. Oikeastaan passi ei olisi välttämätön EU-alueella, mutta päädyimme siihen, koska se on kuitenkin henkilökorttia paremmin ymmärretty tilanteessa kuin tilanteessa. Passin kaveriksi hankittava eurooppalainen sairaanhoitokortti tekee piltistämme hoitokelpoisen paikallisessa terveydenhuollossa. Onko Espanjassa neuvolajärjestelmää? Jos on, kuulummeko siihen? Sitä en vielä(kään) tiedä. Oma neuvolantätimme laskee kalenteristaan päiviä, mitä ehditään vielä varata tehtäväksi kotimaassa, kun lähtöpäivään on nyt vajaat seitsemän viikkoa.

No mutta se matkustusbyrokratiasta, totta puhuen se on ollut aivan taka-alalla. Vauvan synnyttyä olimme ensimmäisen viikon ja miehen ruhtinaallisen isyysvapaa-ajan kotona. Siinä ihanassa onnittelukukkien ja vauvantuoksun, vauvan unen ja valveen sekoituksessa. Isompien sisarusten ihmetyksessä. Miehen jouduttua takaisin töihin köröttelin vauvan kanssa junalla mummolaan, jonne isommat lapset olivat ehtineet jo isovanhempien mukana pari yönseutua aiemmin.

Mummolassa päivät ovat täyttyneet ihanan tavallisesta vauvaelämästä ja vierailevista sukulaisista. Vauva syö, ja nukkuu. Tai syö, syö, syö ja nukkuu, ehkä. Mutta ainakin syö. Rintamaito näyttää kelpaavan myös pullosta, joten maito maistuu muidenkin kuin äidin sylissä. Isommille on riittänyt touhua ja mummolan pihalle leikkikavereita.

Tätä kirjoittaessani vauva lopettelee maitopullollistaan mummon sylissä tuvan kiikkutuolissa. On taas unen vuoro.

Irtolaiset

Nyt kun vauva on saatu turvallisesti maailmaan, on taas aika tarttua toimeen. Tervetuloa irtolaiseksi, uusi pieni ihminen! Aloitimme siis asunnon irtisanomisella. Allekirjoitukset ja kuori postiin. Ei suljettu suudelmin. Vielä soitto vuokraemännälle, että olemme varmasti yhteisymmärryksessä irtisanomisajasta.

Uusi nippu muuttolaatikoita. Pianon pyyhintä enimmistä sormenjäljistä, sille on menolippu huomiseksi. Väliaikaisratkaisuja: iso muovinen säilytysboksi vauvan kylpyammeeksi, sitteri lainaan kaverilta. 

Pian uskaltaa jo katsella lentolippuja.

Edit: Ai niin, sain tänään tehtyä myös ristiäisiin liittyvät varaukset. Ajankohdaksi tuli viikko ennen asunnon irtisanomisajan päättymistä. Koti on tuskin ihan juhlakunnossa siinä kohtaa joten kaste on kirkossa ja kaffet - tadaa - seurakuntakodilla jossa itse olen käynyt päiväkerhoa!

Edit: Korjaus, sekä kaste että kaffet seurakuntakodilla, ja viikkoa myöhemmin, kun asunnon tyhjennys on kokonaan hoidettu!

Ystävän sanoin

"Odotusta, jännitystä.

Pienen vauvan tuhinaa.

Pakkailua, matkailua.

Kyllä riittää tohinaa.

Hetken pienen, istun siihen,

katson pientä tulijaa.

Paijaan päätä, suukon annan,

 ei vois olla parempaa!"

Kiitos Sanna!

Odottelua

Niin sitä päästiin jo heinäkuuhun. Juhannuksen seudun miltei pariviikkoinen oleilu lasten mummolassa ja omassa lapsuudenkodissa lyhensi sitä kuuluisaa odottavan aikaa ja selkiytti lähtöä edeltävän ajan suunnitelmia.

Lapset saivat mummolasta ikioman väliaikaishuoneen (josta ovatkin kovasti polleita). Se helpottaa huomattavasti lähtöä edeltävää väliaikaismuuttoa, kun irtisanottava asunto tyhjennetään elokuun loppuun mennessä. Viisi- ja melkein kolmivuotiaan muuttoapu ei ole välttämätöntä! Samalla tuli harjoiteltua lasten ensimmäinen parin yön oma mummolaoleilu, kun kävin juhannuksen jälkeen ultrassa jossa suljettiin pois epäily vauvan perätilasta. Mummolareissulla löytyi myös vauvalle uusi menopeli; tarpeettomiksi jääneet mustat tuplarattaat on nyt vaihdettu vaaleisiin yhdistelmärattaisiin. Olin katsellut tiettyä vaunumallia saksalaisesta nettikaupasta (anteeksi vain suomalaiset vaunumyyjät, hinnoissanne on pahasti vikaa!) kun saman malliset rattaat tulivat käytettyinä myyntiin naapuripaikkakunnalle. Kaikki muu on vauvaa varten valmiina.

Myös minä.

Palloja, pinoja ja pakkauksia.

Välitilassa

Niin, mitä voi pakata, ilman että loppuajan asumisesta tulee hankalaa mutta että jäljelle jää vain sen verran tavaraa, että ne jaksaa hoidella pois vauva kainalossa?

Asunnon isoimmat loppusijoitusta vaativat tavarat ovat nyt saaneet paikkansa. Alunperin väliaikaiseksi hankittu, tummanpuhuva Ikean Expedit saa elokuun loppuun mennessä uuden kodin lasten serkkupojan huoneesta, ja aina vähän liian isolta tuntunut olohuoneen laatikollinen pöytäarkku pääsee mökkikalusteeksi miehen siskontyttärelle. Jo kauan sitten liian pieneksi jäänyt keittiönpöytä ei sekään ansaitse varastopaikkaa. Oman mummoni kihlalipasto 40-luvulta, se kaunismuotoinen ja kippurajalkainen, mutta sittemmin teinivuosiksi mustalla petsilakalla sivelty, pääsi toissa päivänä uuden tiensä alkuun kierrätyskeskuksen vastaanottokatoksen alle. Toivotin sille hyvää seuraavaa elämää, tulkoon siitä jonkun entistämisintoisen ahkera kesäprojekti.

Jäljellä olevista paperitöistä päällimmäisenä on NIE-numeroiden hankkiminen. Kyse on ulkomaalaisten tunnistenumeroista Espanjassa (número de identificacíon de extranjeros), jotka tarvitaan mm. pankkitilin avaamiseen. Pankkitili on avattava, jotta voi avata paikallisen puhelin- tai nettiliittymän, joiden laskut on hoidettava suoraveloituksena paikalliselta tililtä. Myös päivittäinen rahankäyttö on tietysti edullisempaa paikallisen pankin kortilla. NIE-numerot voi hankkia paikan päällä poliisiasemalta tai etukäteen Suomessa Espanjan suurlähetystön konsulipalvelun kautta. Ensimmäinen vaihtoehto voi hyvällä tuurilla olla hyvinkin nopea, huonolla todella hidas. Jälkimmäinen on joka tapauksessa hidas, koska hakemukset käyvät käsiteltävinä Madridissa, mutta plussana on se, että haun voi aloittaa jo nyt eikä vasta syyskuussa. Hakemuspaperit odottavat jo pianon kulmalla (jouduttuaan pois lipaston päältä), joten eiköhän ne tule vietyä suurlähetystöön.

Edit: Tosiasiassa tavaroiden karsinta ei vielä edes tunnu arjessa. Viisivuotiaan kommentti lastenhuoneesta, josta oli hoitopäivän aikana taas pakattu yksi muuttolaatikollinen ja samalla hävitetty vajaa jätesäkillinen: "Äiti täällä on siivottu, ihanaa!!"

Säkkiin vai laatikkoon?

Kun edessä on uutuuttaan muotoon taitettu pahvilaatikko ja tarkoituksena laittaa siihen tavaroita joita todella aikoo tarvita jatkossa, (sekä nähdä niiden vuoksi pakkaamisen, kantamisen, kuljettamisen, varastoinnin ja lopulta purkamisen vaivan) laskee kynnys ylimääräisen hävittämiseen helpottavan matalaksi. Sitä varten vieressä on jätesäkki. Kirjahyllyn tyhjentämisen poistojen saldo oli 26 kg. Keittiön kippo-, kuppi- ja kapustaosastosta karsiutui 32 kg. Pelkkää tavaraa siis. Kuivakaappi vanhentuneine jauhopusseineen on vielä ratsaamatta.

Se, miksi satun tietämään myös poisheitettävät kilomäärät johtuu käytössä olevista muuttolaatikoista. Painoraja on 30 kg. Ja kokemus nähdä puntarista myös hävitettävän lastin paino on... palkitseva. Niin paljon tavaraa. Niin paljon painoa, taakkaa. Luulen, että tästä muutosta saatava tavarankarsintakokemus vaikuttaa materiasuhteeseeni loppuikäni.

Säkkiin, vai laatikkoon? Helpottavan usein säkkiin. Kaatopaikalle, myyntiin, kierrätykseen. Jos koet tarvitsevasi jotain - mitä, sitä et vielä tiedä - poikkea meillä!

Lähetetty yrittäjä

Miten yritys pakataan matkalaukkuun? Pohtiessani oman työni jatkamista Espanjassa äitiysrahakauden jälkeen arvelin vaihtoehtoja olevan kolme. Voisin säilyttää toiminimen ja laskuttaa kuten ennenkin, laittaa toiminimen pois ja käyttää laskutuspalvelua, tai tehdä töitä freelance-verokortilla. Eilinen käynti Kelassa ja sitä seurannut soitto Eläketurvakeskukseen antoi asiaan ratkaisun. Minusta tulee "lähetetty yrittäjä".

Eläketurvakeskuksen sivulta:

"Lähetetty yrittäjä on henkilö, joka

• tavallisesti harjoittaa yritystoimintaa Suomessa 
• harjoittaa ulkomailla samankaltaista yritystoimintaa kuin Suomessa 
• on ennen ulkomaille lähtöään harjoittanut yritystoimintaa Suomessa (käytännössä yrittäjällä on tullut olla YEL-vakuutus vähintään 4 kuukautta voimassa ennen ulkomaille lähtöä)"

Tämä pätee tilanteeseeni kaikin puolin, paitsi että kesäkuussa alkava kolmen kuukauden äitiysrahakausi katkaisee YEL-vakuutuksen. Tai oikeammin minä katkaisen sen. Tämä on äitiysloma-ajalle normaali käytäntö, enhän ole sinä aikana oikeutettu tekemään työtäkään. Eläketurvakeskuksen ulkomaanasioiden virkailija uskoi kuitenkin, että tässä tilanteessa lähetetyn yrittäjän asema voidaan myöntää, kunhan YEL-vakuutus astuu taas voimaan heti äitiysrahakauden jälkeen. Muulle perheelle hyöty lähetetyn yrittäjän asemasta on se, että he kuuluvat niin ikään Suomen sosiaaliturvan piiriin, kunhan siitäkin täytetään muuan Kelan kaavake.

Taas yksi asia poissa to do -listalta. Ai niin, myös työhuoneen kirjahylly on myyty.

Suomen ja Espanjan rokoteohjelmat

Niin, se tuleva pienimmäinen kun ei kovin vanhaksi ehdi ennen lähtöä, piti sitten ottamani selvää vauvojen rokoteohjelmista. Kysyin asiaa neuvolasta ja sain tiedon, ettei ole syytä viedä mukanaan Suomen rokoteohjelmaa, vaan mennä paikallisen järjestelmän mukaan. Suomeen palatessa sitten katsotaan, mihin tarvitaan tehostuksia.

Soitinkin sitten THL:n rokoteneuvontaan ja sain sekä Suomen että Espanjan rokoteohjelmat. Ohjelmat ovat melko samankaltaiset, mutta eroja on ajankohdissa ja piikitysten määrässä. Espanjassa rokottaminen aloitetaan aiemmin, eikä yhdistelmärokotteita ole. En silti välttämättä ole pahoillani asiasta. Tai ehkä siitä piikkien määrästä, mutta yhdistelmärokotteistahan ollaan montaa mieltä.

Rokoteohjelmat näyttävät tältä:

ESPANJA:

Vaccine	Schedule	Entire country	Comment
DTaP	4-6 years;	Yes
DTaPHibHepIPV	2, 4, 6, 15-18 months;	No
DTaPHibIPV	2, 4, 6, 15-18 months;	No
HPV	11-14 years (x3);	Yes	only one cohort of girls
HepB	0, 1-2, 6 months;	No	or 2, 4, 6 months;
Influenza	>65 years;	Yes	and high risk
MMR	12-15 months; 3-6 years;	Yes
MenC_conj	2,4- 6, 15-18 months;	Yes
Pneumo_conj	2, 4, 6, 15-18 months;	Yes	high risk groups
Pneumo_ps	> 65 years;	Yes	high risk groups
Td	14-16 years;	Yes
Varicella	10-14 years;	Yes	no history of varicella

SUOMI:

Vaccine	Schedule	Entire country	Comment
BCG	> 7 years;	Yes	TB in the family, parents originate from a country with high incidens, moving to such country
DTaPHibIPV	3, 5, 12 months;	Yes
DTaPIPV	4 years;	Yes
HepA		Yes	i.v drug users
HepAHepB		Yes	i.v. drug users
HepB		Yes	family members of carriers and iv. drug users, protitutes and other risk groups
IPV		Yes	travellers
Influenza	6-35 months;	Yes	Y65 and older, pregnant mothers, health workers, individual with chronic diseases
MMR	14-18 months; 6 years;	Yes
MenACWY		Yes	military service, outbreaks
Pneumo_conj	3, 5, 12 months;	Yes	Medical risk group children < Y5
Pneumo_ps	2-4 years;	Yes	medical risk group children
Rotavirus	2, 3, 5 months;	Yes
TBE	>3 years;	No	Åland island
Td		Yes	dT booster
Tdap	14-15 years;	Yes

Suomessa rotavirusrokote kuuluu nykyisin rokoteohjelmaan, Espanjassa ei. Espanjassa taas annetaan meningokkirokote jo hyvinkin pienelle, samoin osassa maata myös B-hepatiittirokote.

Juukelispuukelis. Jos tähän saakka (myönnetään!) on tullut mentyä melko sokeasti voimassaolevan rokoteohjelman mukaan täällä koti-Suomessa periaatteella "rokotteethan vaan otetaan", aiheuttaa tämä ehkä pientä päänvaivaa. Mitäs te tuntemani nykyiset ja tulevat alan ihmiset sanotte näistä?

Edit: Njoo, ehkä sen meningokokki jää väliin. Rokotetutkimuskeskuksen sivuilta meningokokkirokotteesta: "Alle puolitoistavuotiaiden rokotusta täytyy harkita tarkasti." Ehkä paras periaate on ottaa ne mitä Suomessakin tarjotaan, ja jättää "ylimääräiset" väliin. Puutteet voidaan sitten paikata reissun jälkeen.