Syksyn merkkejä

Ilmassa alkaa täälläkin olla syksyn tuntua. Yöt ovat viileämpiä ja vaikka päivälämpötila nousee yhä pitkälle yli kahdenkymmenen, ilma tuoksuu syksyltä. Ei omenoilta ja märiltä lehdiltä, mutta paahtuneelta ja kuivahtaneelta.

Kävimme tänään tiettävästi viimeistä kertaa uima-altaalla. Nyt sitten. Lähin allashan meni kiinni jo kesäkauden loputtua syyskuun lopussa, mutta taloyhtiön toinen allas jatkoi asukkaiden pyynnöstä aukioloa koko lokakuun ajan. Altaita ei ole lämmitetty, emmekä pilvisempinä päivinä ole käyneet edes kokeilemassa, kuinka kylmäksi vesi on yön aikana viilentynyt. Tänään, kun aurinko paistoi täydeltä terältä ja allasvesi tuntui järvilämpöiseltä, kävimme kaikki vauvaa lukuunottamatta pulahtamassa. Lapset ovat tänä aikana tulleet huomattavasti rohkeammiksi vedessä. Viisivuotias ei vielä osaa uida, mutta pitkät liu'ut ja muutamat uintivedot näyttävät jo lupaavilta. Kolmevuotias on viihtynyt vedessä kainaloiden alle laitettavan uintipötkylän kanssa, ja etenee varmalla vesijuoksumaisella tyylillä. Molemmat hyppäävät pötkylöineen uppeluksiin veteen altaan reunalta ja pulpahtavat pintaan kuin korkit. Haikeina jätimme hyvästit uima-altaalle, se ei todennäköisesti ehdi enää aueta keväällä ennen lähtöämme.

Ilmeisesti yksi "syksyn merkki" täällä on halloweenin lähestyminen. Lähin kaikenlaista sekatavaraa ja krääsää myyvä nk. kiinakauppa on jo aikaa sitten täyttynyt halloweentarvikkeista ja sitä on lähes mahdotonta ohittaa antamatta lasten hypistellä ulkorekeissä roikkuvia kauhupukuja. Valikoima on laajin näkemäni: erilaisia noitia, vampyyrejä, zombeja, mitä lie valkopukuisia uhrineitoja, piruja, Frankensteinin hirviöitä, erilaisia kurpitsa-asuja ja kurpitsaprinsessoja, lääkäritakkeja sekä kokonainen verentahrima leikkaussalitiimi - puvut koko perheelle? Emme ole koskaan aiemmin juhlineet halloweenia, mutta espanjalainen panostus tähän juhlaan näyttää olevan sillä tasolla, että ehkä nyt on aika osallistua, ainakin lasten pukeutumisen ja kurpitsalyhdyn verran. Pari noitaa ainakin askartelimme kuluneella viikolla, 5-vuotiaan aloitteesta.

Kyöpelinvuorelta vai mistä lie Mijaksen kukkulalta?

Muutaman viileämmän ja sateisemman päivän aikana törmäsimme yhteen vauvaperheen jykevään maamerkkiin. Pyykkivuoreen. Telineille takapihalle ja parvekkeelle ripustetut pyykit eivät ottaneet kuivuakseen, ja kun ensimmäinen teline levitettiin olohuoneeseen, saattoi vain kuvitella miten nihkeä talvi olisi tiedossa jos niitä olisi siinä kolme rinnakkain lähes jatkuvasti. Jo samana iltana soi porttipuhelin ja ovesta kannettiin kuivausrumpu. Mies ja miehen veli löysivät sopivan koneen espanjalaiselta nettikirppikseltä ja hoitivat kaupat tekstiviestitse Google-kääntäjän avustuksella. Tervetuloa, syksy!

Kuiva jokiuoma odottaa syksyn sadevesiä.