 |
| Parque Miramar |
Siinä missä Suomen pk-seudulla hemmotellaan rataskansaa maksuttomilla kyydeillä, on täälläkin bussimatkailussa rattaiden kanssa puolensa. Ensinnäkin, kyytiin mahtuu. Sinne mahtuu, vaikka kyydissä olisi jo kahdet, kolmetkin rattaat. Ja kyytiin tuleville tehdään tilaa. Ei siis tarvitse pysäkille tullessa heittää kirvestä kaivoon, vaikka siinä odottaisi jo joku rattaiden kanssa. Bussien tilaihmeen salaisuus on leveä keskikäytävä koko bussin etuosassa. Siinä sitä huristellaan rollaattorimummojen ja isojen, perässävedettävien kauppakassien kanssa ilman että kenenkään tarvitsee irvistellä tilanahtautta. Ja jos vauva on hereillä, hymyä ja seuranpitoa riittää.
Säästin ostosreissullani paljon rahaa kun en muistanutkaan uuden tilikorttini tunnuslukua. Kun kaupoissa katselu alkoi riittää ja vaunuissa nukuttiin välitankkauksen jälkeen, otin kartan ja lähdin kävellen suunnistamaan takaisin keskustaan jatkamaan näyteikkunaostoksia. Fuengirolan välimatkat ovat lyhyitä, eikä mahdollinen eksyminenkään vie liian kauas: matka koko kaupungin päästä päähän on noin neljä kilometriä. Ja huonollakin suuntavaistolla löytää kotiin Pacosiin, on vain kuljettava vuoria kohti. Nousin siis markettialueelta moottoritien ylittävälle korkealle kävelysillalle ja tähyilin siinä hetken. Vuoret vasemmalla, meri ja aurinko oikealla. Ohitin sillalta alas tultuani Mijasin vesipuiston, eläintarha Bioparcin, härkätaisteluareenan ja kirkon, ja tulin keskustaan ns. bussikadulle.
 |
| Äidille kans? Ei lähde ihan markkinahintaan. |
 |
| Tätä ikkunaa olisivat pienemmät kulkijat katselleet pitkään. |
Bussi Pacosiin tuli aika monen hetken päästä, mutta odottelin kuumana päivänä mieluummin varjossa ilmastoitua bussikyytiä, kuin vein vauvaa sen pidempään helteisillä kaduilla, vaikka tyttö niin reipas retkeläinen onkin. Kaikki käy paitsi tyhjä vatsa, eikä siitä tarvitse kärsiä niin pitkään kun eväät kulkevat takuuvarmasti mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti