Koulupäiviä

Koulukirjat, eväät,
vesipullo,hattu ja aurinkorasva. 

Karitan koulussa on viihdytty hyvin ja varsinkin nuorimmainen on nauttinut siellä lähes henkilökohtaisesta opetuksesta. Aurinkorannikko on  ilmeisen suosittu opettaja- ja sosionomiopiskelijoiden harjoittelupaikka! Alkuun nuorimman, kolme-nelosten ryhmässä, oli vain kaksi oppilasta, ja avustajia kaksi - kivasti siis oma kummallekin! Tehtävät ovat edenneet sujuvasti nuoren aikuisen seurassa, ja kaikelle on ollut aikaa, esimerkiksi enkun sanojen opetteluun muistipelin muodossa. Isompien mielestä avustajien toiminta on stalkkaamista - aina joku kurkkaamassa miten homma etenee! Isommatkin ovat kuitenkin menneet kouluun mielellään, ja saaneet siellä itse päättää mitä aineita edistävät minäkin päivänä. Ideana on, että läksyt ja tavoitteet otetaan mukaan omasta Suomen koulusta, ja täällä koulussa tuetaan ja huolehditaan, että tavoitteet saavutetaan. Koulua on klo 10-14, valittavana oli joko ma-pe tai ma-to, meillä jätettiin perjantai etäpäiväksi (jos tehtäviä jää) tai vapaaksi, mitä se nyt on ollutkin, kun tehtävät on saatu tehtyä jo viikon aikana koulussa. 

 

Suomen koulun kannalta lapsille on myönnetty kuukauden loma ja annettu tehtävät mukaan; sinällään oma koulu ei siis noteeraa täällä käytyä yksityistä koulua mitenkään. Se kuitenkin on huomattu, että tehtävien tekeminen ja tavoitteissa pysyminen olisi työn ja tuskan takana ilman tuota koulua. Teinit tuskin edes heräisivät "loma-aamuun" niin, että sopiva määrä kouluhommia olisi tehtynä iltapäivän kahteen mennessä niin, että sen jälkeen olisi hyvillä mielin aikaa muulle.

Kässän tehtävää...

Taide- ja taitoaineita ei koulussa varsinaisesti opeteta. Nuorimmalle ei tullut näistä mitään tehtäväksi, mutta isommille tuli tehtäviä sekä kotitaloudesta että käsitöistä, ja liikunnasta liikuntapäiväkirja. Täällä on nyt sitten tehty perheelle ruokaa, solmittu ryijyä ja käyty käsityöliikkeessä perehtymässä paikalliseen käsityötarviketarjontaan. Luin ennakkoon, ettei Espanjasta löydy vastaavaa neulomiskulttuuria, vaan käsityöt ovat nahka- ja korutöitä sekä keramiikkaa, mutta kyllähän näissä Fugen kaupoissa on ihan edustava valikoima villalankaa ja sukkapuikkoja... Liikuntasuoritukset ovat tulleet helposti täyteen pitkistä kävelymatkoista ja uimisesta.

Näin ilman autoa liikkuessa koulupäivistä menee huomattavan paljon aikaa kouluun saattamiseen ja sieltä hakemiseen. Samalla reissulla saattajan pitää yleensä käydä ostamassa kaupasta kotiin vähintään viiden litran tonkka vettä. Kraanavesi on juomakelpoista, mutta kalkkista ja kloorisen makuista, eikä näin lämpimään aikaan kovin kylmää. Rytmiksi on muodostunut, että mies saattaa aamulla koululaiset, ja minä teen aamupäivän ajan töitä, ja hakureissulle lähdetään iltapäivällä yhdessä. Jos jaksetta on, jäädään suoraan koulusta rantaan ja kaupungille, tai jos tullaan kotiin, lähdetään vasta illemmalla keksimään tekemistä. Yhtenä iltana mentiin rantaan vasta seitsemän aikaan, ja mies huomasi että nyt ollaan paikallisessa aikataulussa: rannalla oli pelkästään espanjalaisia perheitä lapsineen. Ranta oli jo mennyt varjoon, mutta hiekka oli yhä lämmin päivän porotuksesta.

Uintiliikunnan suorittaja sukelluksissa.

Alkupuuhia

Matka tänne sujui hyvin, vaikka perjantaina startti kotoa tapahtui jo kolmelta aamulla. Ihme kyllä pakkaamiset saatiin hoidettua niin, että oikeasti ehdittiin nukkua alkuyö, ja lähtö tuntui vain aikaiselta aamulta. 

Asunnon tilat ja varustelu ylittivät kaikki odotukset, mutta heti saapuessa huomattiin, että alakerran makuuhuoneen katon nurkasta tipahtelee vettä. Jokin putki siis vuotaa, ja oli vuotanut pidempäänkin, koska kattoon oli ehtinyt kasvaa epämääräistä ruskeaa röpelöä. Täällähän kaikki homehtuu hetkessä, joten tämä ei yllätä, mutta mieluummin sitä nukkuu makuuhuoneessa, joka katossa ei kasva mitään, eikä makkarin ovella tarvitse astua lätäkköön. Ilmoitimme asiasta heti vuokraemännälle, jolla onneksi oli viereinen asunto tyhjenemässä viikonlopun jälkeen. Tähän mennessä olemme siis jo ehtineet vaihtaa asuntoa kertaalleen.

Näkymä keittiön parvekkeelta merelle päin.

Jostain syystä espanjalaisissa asuntoilmoituksissa ei juuri koskaan ole asuntojen pohjakuvia, joten huoneiden sijoittelu ja asunnon varsinainen koko selviää oikeastaan vasta paikan päällä. Asunto on 4 mh viiden huoneiston rivitalossa, ja huoneet sijaitsevat kolmessa kerroksessa. Ylimpänä on pieni makuuhuone, yksi isompi makkari ja kylpyhuone, keskikerroksessa on keittiö, olohuone ja pikkuvessa, alakerrassa kaksi makuuhuonetta ja toinen kylpyhuone. Käytössä on lisäksi kattoterassi, alakerran terassi ja talon yhteinen allaspiha. Ihan ruhtinaallinen siis meille, mutta iso osa reissun jujua onkin nauttia erilaisesta olosta ja arjen luksuksesta. Nyt toivotaan kovasti, että saadaan olla tässä nykyisessä asunnossa kuun loppuun saaakka, mutta tämä on vielä vuokraemännän mietinnässä. Tämä nykyinen asunto on helpommin jaettavissa useammalle vuokraajalle, ja tähän aikaan vuodesta tässä on kuulemma majoittunut työporukoita läheisiltä työmailta. Yllättävän nopeasti remontti siinä ensimmäisessä asunnossa alkoikin; perjantain ongelmahavainnon jälkeen työmiehet olivat purkuhommissa jo maanantaina siestan jälkeen.

Koulussa on ehditty käydä nyt ensimmäistä kertaa, mutta eivät vielä kaikki, koska kuopus on flunssan kourissa. Viime yönäkin oli vielä kuumetta, joten tämä tiistaipäiväkin menee vielä kotona. Koulumatka on 2,3 km kukkulalta rantaan, ja sen kävelee noin puolessa tunnissa ALASPÄIN. Tultiin matka kertaalleen ylöskin kävellen, kun tulopäivänä käytiin sopimassa koulun aloituksesta, mutta iltapäivän kuumuudessa paikoitellen lähes porrastreeniä vastaavan jyrkkyyden nouseminen on pelkkää tuskaa. Kuopus uupui niin, että käveli vahingossa keskellä jalkakäytävää olevaa tolppaa päin, kun sattui samalla katsomaan takaviistoon mielenkiintoisen näköistä porttia. Ekasta päivästä viisastuneina otettiin selvää bussilinjoista, ja päästään nyt matkat tarvittaessa bussilla. Bussipysäkille on asunnolta matkaa 300 m, ja alhaalla rannassa kävelymatkaa koululle on 350 m. Mukavinta on ollut mennä aikaisella bussilla rantaan ja nauttia Paseolla kulkemisesta, se kun on koulun jälkeen iltapäivän kuumuudessa sellainen pätsi, että sieltä on parhainta hakeutua varjoon.

Alamäkeen on joutuisa askel.