Televisio

Ensimmäisinä viikkoina Espanjassa televisio tuli avattua lasten aamuohjelmien aikaan, ja usein myös illalla lasten mentyä nukkumaan. Viime aikoina sohvaa vastapäätä möllöttävä musta ruutu on kuitenkin jäänyt omiin oloihinsa. Syy lasten vieraantumiseen televisiosta on espanjankielinen dubbaus, kun taas omaksi tv-illan välineeksi on tullut netti. "Vain elämää, ei sen enempää..." Harmi, että viimeisiä viedään jo!

Olen dubbauskääntäjä ja seurasin alkuun muutamia espanjaksi dubattuja ohjelmia pelkästä uteliaisuudesta. Miltä näyttää ja kuulostaa televisio, joka esittää kyllä eri maiden ohjelmia, mutta ei halaistua sanaa eri kielillä?

Clan-kanavan tv-sarjatarjonta lapsille on pitkälti samaa kuin Ylellä Suomessa. Lapset ovat katsoneet espanjalaisina versioina ainakin Tuomas Veturia, Postimies Patea, Ritari Mikkeä, Dinojunaa, Pasin ja Kielon valtakuntaa, Pipsa Possua ja Naperoa.

Aikuisille suunnattujen elokuvien ja ohjelmien dubbaus on tarkkaa repliikkipituuksien ja huulisynkronian osalta, mutta valitettava totuus on, että dubattujen elokuvien äänimaailma on puuduttavan yksitoikkoinen. Kaikki elokuvat kuulostavat samalta. Tämä on yleinen dubbausta koskeva ennakkoluulo, mutta ero suomalaiseen jälkiäänitystapaan on suuri. Täällä tuntuu kuin katsojan ja elokuvan välissä olisi ääntä vääristävä kalvo. Ongelmaa on mm. dubatun äänen tilavaikutelmissa sekä ruudussa näkyvien hahmojen ja äänten ikäeroissa. Suoraan sanottuna, ääninäyttelijät kuulostavat liian vanhoilta. Miesäänet ovat rapsakoita papparaisia ja naiset pehmeä-äänisiä täti-ihmisiä. Tietysti kyse voi olla myös kulttuurierosta: äänityypit eivät välttämättä edes pyri seuraamaan alkuperäisiä. Ehkä tummasävyinen naisääni kuulostaa juuri oikealta espanjalaisen katsojan korvissa.

Olen miettinyt, voisiko dubbauksen yksitoikkoisuus johtua myös siitä, että Espanja nimenomaan on yksi suurista dubbausmaista. Kun kaikki dubataan, on rutinoitunut tuotantokoneisto kadottanut ainakin osan tekemisen innosta ja palosta. Tai ehkä sitä ei ole ollutkaan? Voi hyvin olla, että siinä missä suomalainen jälkiäänitysprosessi pyrkii luomaan itsenäisen kieliversion alkuperäisen rinnalle, espanjalaisessa tyydytään sisältöä välittävään käännökseen. Ainakin jokapäiväisissä, aikuisille suunnatuissa televisiodubbauksissa.

Kielenoppimisen kannalta televisio on tunnetusti tehokas. Siinä missä dubbaus on evännyt espanjalaisilta itseltään tilaisuuden oppia kieltä televisiosta, se ilo on nyt meidän puolellamme. Ohjelmateksitys palvelee täälläkin! Ja hyvin palveleekin. Espanjankielinen, kauniisti dubbausta seuraava tekstitys on saatavilla suurimpaan osaan ohjelmista. Ehkä Tuomas Veturi saa vielä mahdollisuuden.