Que bonita!

Niin se aika rientää. Äitiysloma vaihtuu perjantaina vanhempainvapaaksi, ja vauvalle on ensi viikolle varattu aika kolmikuisen "neuvolaan", eli lastenlääkärin vastaanotolle Xanitiin. Rokotukset eivät todennäköisesti kuulu vakuutuksen piiriin, mutta iloinen yllätys oli, että saimme valita rokotetaanko vauvaa paikallisen vai suomalaisen rokoteohjelman mukaan. Koska joka tapauksessa palaamme keväällä Suomen ohjelmaan, on tietysti järkevää mennä sen mukaan. Kaikki rokotteet ovat saatavilla sairaalan  lääkevarastossa, yllättäen myös jo Suomessa aloitettu rota, joka ei täällä kuulu yleiseen rokoteohjelmaan. Meningokokkirokote puolestaan jonka olimme ajatelleet jättää pois, jää nyt automaattisesti antamatta.

Tällä viikolla vietetään Fuengirolan feriaa, juhlaviikkoa, jonka näkyvin osa ainakin lapsiperheelle on kaupungin torialueen täyttävä tivoli. "Lintsi", sanoivat meidän lapset. Torstaina pitäisi olla luvassa feriahuvia lapsille puoleen hintaan, joten suuntaamme "lintsille" silloin.

Tänään kävimme kaupungin eläintarhassa, Bioparcissa. Kartalla alue on tuskin muutamaa korttelia suurempi, mutta olipa yllätys, mitä kaikkea se kätkeekään sisäänsä. Koko alue on rakennettu polveilevasti kahteen kerrokseen, ja mutkittelevien polkujen varrelta löytyi mitä erilaisimpia eläimiä. Tilaavieviä laiduneläimiä alueella ei ollut, mutta katselimme pitkään kun valtava urosgorilla söi puunversoja, kaivoi nenäänsä ja käänsi lopulta takapuolensa ja pissasi aivan kymmenien senttien päässä. Krokotiileja ja virtahepoja sai katsella lähietäisyydeltä, ja trooppiset linnut lentelivät aivan silmien edestä. Kaiken kruunasi eläinnäytös, jossa taitavat eläinkouluttajat lennättivät lintuja yleisön päitä hipoen ja lähettivät villisikoja ja muita nelijalkaisia kulkemaan herkkupaloilla merkittyjä reittejä. Sekä viisivuotiaamme että hänen kerhokaverinsa pääsivät eläinkouluttajien kanssa estradille syöttämään kädestään "bambeja", metsäkauriita. Taitavasti välimatkoja ja korkeuseroja hyödyntävä rakentaminen sai aikaan sen, etteivät eläimet näyttäneet häkkeihin suljetuilta, vaan oleskelivat ikään kuin samassa tilassa yleisön kanssa.

Ovatko ne täytettyjä? Ei, kyllä ne kävelivät.

Uppotukkeja, myös niitä liikkuvia.

Ympäri kaupunkia kärrätty vauvamme on täällä saanut osakseen runsain mitoin huomiota ja hymyileviä kasvoja. Ensimmäisiä arkoja espanjanlauseitani ovatkin olleet vastaukset perinteisiin vaunujen äärellä esitettyihin kysymyksiin "tyttö vai poika" ja "kuinka vanha". Jos toiston määrällä olisi suora vaikutus lapsen ensimmäisiin sanoihin, tämän lapsen pitäisi aikanaan päästää suustaan ykskantaan: "Que bonita!"