Kartalla

Se tälle viikolle uumoiltu NIE-hakemusaika lohkesikin vasta ensi viikon torstaille. Olimme kuitenkin sopineet jo täksi torstaiksi isommille lapsille kerhopäivän, ja kun vauvakin oli sopivasti syötetty ja varustettu rattaisiin kaupunkiasiointia varten, tartuin tilaisuuteen ja köröttelin bussilla moottoritien laidalla levittäytyvälle markettialueelle.

Parque Miramar

Siinä missä Suomen pk-seudulla hemmotellaan rataskansaa maksuttomilla kyydeillä, on täälläkin bussimatkailussa rattaiden kanssa puolensa. Ensinnäkin, kyytiin mahtuu. Sinne mahtuu, vaikka kyydissä olisi jo kahdet, kolmetkin rattaat. Ja kyytiin tuleville tehdään tilaa. Ei siis tarvitse pysäkille tullessa heittää kirvestä kaivoon, vaikka siinä odottaisi jo joku rattaiden kanssa. Bussien tilaihmeen salaisuus on leveä keskikäytävä koko bussin etuosassa. Siinä sitä huristellaan rollaattorimummojen ja isojen, perässävedettävien kauppakassien kanssa ilman että kenenkään tarvitsee irvistellä tilanahtautta. Ja jos vauva on hereillä, hymyä ja seuranpitoa riittää.

Säästin ostosreissullani paljon rahaa kun en muistanutkaan uuden tilikorttini tunnuslukua. Kun kaupoissa katselu alkoi riittää ja vaunuissa nukuttiin välitankkauksen jälkeen, otin kartan ja lähdin kävellen suunnistamaan takaisin keskustaan jatkamaan näyteikkunaostoksia. Fuengirolan välimatkat ovat lyhyitä, eikä mahdollinen eksyminenkään vie liian kauas: matka koko kaupungin päästä päähän on noin neljä kilometriä. Ja huonollakin suuntavaistolla löytää kotiin Pacosiin, on vain kuljettava vuoria kohti. Nousin siis markettialueelta moottoritien ylittävälle korkealle kävelysillalle ja tähyilin siinä hetken. Vuoret vasemmalla, meri ja aurinko oikealla. Ohitin sillalta alas tultuani Mijasin vesipuiston, eläintarha Bioparcin, härkätaisteluareenan ja kirkon, ja tulin keskustaan ns. bussikadulle.

Äidille kans? Ei lähde ihan markkinahintaan.

Tätä ikkunaa olisivat pienemmät kulkijat katselleet pitkään.

Bussi Pacosiin tuli aika monen hetken päästä, mutta odottelin kuumana päivänä mieluummin varjossa ilmastoitua bussikyytiä, kuin vein vauvaa sen pidempään helteisillä kaduilla, vaikka tyttö niin reipas retkeläinen onkin. Kaikki käy paitsi tyhjä vatsa, eikä siitä tarvitse kärsiä niin pitkään kun eväät kulkevat takuuvarmasti mukana.

Kolmannen viikon alussa

Kaksi ensimmäistä viikkoa on kulunut aivan huomaamatta. Johonkin se aika kuitenkin hurahti ja toissapäivänä lasten mummon oli aika suunnata lentokentälle. Äitini täällä ollessa ehdittiin kuitenkin juosta monta asiaa: meillä on nyt espanjalainen pankkitili, laajakaista tilauksessa ja NIE- ja neuvolakuviotkin ainakin hoitumaan päin.

Pankkitilin avaaminen onnistui onneksi pelkällä passinumerolla sekä suomalaisilla ja espanjalaisilla yhteystiedoilla. Sen sijaan NIE-numeroiden hankkiminen paikan päällä osoittautui odotettua monimutkaisemmaksi, joten turvaudumme asiointipalveluun.

Se neuvola-asia sitten. Lähdin selvittämään asiaa marssimalla keskustassa sijaitsevan Centro Finlandian infoon kysymään, missä neuvola ylipäätään sijaitsee. Infon työntekijä kehotti käymään kokeilemassa lähimmässä terveyskeskuksessa. Kysyin mahtaisiko olla toiveita pärjätä siellä englannilla, mutta vastaus oli jokseenkin ”ei”, joten kysyin seuraavaksi, onko heillä tulkkisuosituksia. No heillä oli, ja soitin tulkille. Käännös- ja tulkkauspalvelua, virasto- ja lääkäriasiointiapua, sekä NIE- ja residensia-asioiden hoitoa tarjoava suomalaisnainen osoittautui varsinaiseksi tehopakkaukseksi ja otti asiamme heti haltuunsa.

Neuvolaan ulkomaalaiset eivät käytännössä pääse. Tai pääsevät, mutta se edellyttää lapsen äidille residensiaa, jonka hankkiminen on lähiaikana muuttunut hankalammaksi. Lopetin residensian harkitsemisen kohdassa, jossa vaadittiin omalle espanjalaiselle pankkitilille vähintään 5 007,18 euron käteissummaa. Lisäksi maan tässä taloustilanteessa julkisen puolen palvelut voivat olla ruuhkaisia, joten vaikka hankkiutuisin neuvolan asiakkaaksi, ei asioiden sujumisesta siellä vielä olisi takeita. Ainakaan kun en osaa kieltä. Lisäksi residensia pitäisi oleskelun päätyttyä purkaa, eikä sekään olisi aivan vaivatonta. Vaihtoehdoiksi jäivät neuvolapalvelun tai ainakin rokotteiden hankkiminen yksityiseltä, tai reissut Suomeen tarpeellisina ajankohtina. Sattumalta tämä asiointitehopakkaus oli samana päivänä menossa tulkkauskeikalle yksityissairaala Xanitiin ja lupasi kysyä samalla, hoidetaanko siellä lasten rokotuksia. Vastaus tuli samana iltana: kyllä hoidetaan. Ja mikä parasta, sairaala on merkittynä matkustajavakuutuksemme hyväksyttyjen lääkäripalveluiden listalle. Varaamme siis vauvalle lastenlääkäriajan tässä lähiaikoina.

Mummon lähtöä edeltäväksi päiväksi ehdittiin sentään ensimmäistä kertaa koko perheen voimin merenrantaan. Ihanaahan siellä oli, ja aurinkotuolissa varjon alla chillaileva vauva pysäytti kohdalleen monta hymyilevää ja pavunruskeaa eläkeläistä. Kukas sitä nyt vaunuissa hikoilee, jos vaihtoehtona on leppeä merituuli ja sinisenä siintävä horisontti! Isommat lapset pääsivät keräämään ensimmäiset simpukankuoret ja kohtaamaan aaltoja innosta kiljuen.

Äitini saattamisreissulla Malagan lentokentälle mies ja miehen veli kävivät myös Malagan kaupungissa. Julkisen liikenteen kyytejä ei ole hinnalla pilattu: Malagan kentältä juna Malagaan 1,73 euroa ja kolmen vartin bussimatka Malagasta Fuengirolaan 2,40.



Vauvalomalla. Vauva lomalla.

Tervetuloa kerhoon

Eilen sitten koitti odotettu ensimmäinen kerhoaamu. Kerhopaikkaan oltiin tutustuttu jo perjantaina, jolloin siellä kokoontui perhekerho. Perhekerho täällä on näköjään avoimen päiväkerhon tyyppinen vapaa oleskeluhetki. Lapsilla on vapaata leikkiaikaa ja samalla tarjolla on kahvia, mehua ja pientä purtavaa euron hintaan. Tuttua, vai mitä? Lopussa on yhteinen laulutuokio.

Päiväkerhossa on mahdollista käydä maanantaista torstaihin perheen valitsemina päivinä. Kerhoaika on viisi tuntia, yhdeksästä kahteen. Suosituksena on, että kerhopäiviä olisi vähintään kaksi, jotta kerholainen pääsee kiinni kerhon rutiiniin. Valitsimme kerhopäiviksi niin ikään tuttuun tapaan maanantain ja keskiviikon.

Ensimmäisen kerhopäivän aamuna keskimmäinen päättikin lähteä pelkästään saattamaan, mutta esikoinen oli sitäkin innokkaampi, kun hoksasi pääsevänsä kerhoon ilman pikkuveljeä. Puolen kilometrin kerhomatka valtavien limoviikunapuiden katveessa taittui jalkaisin, ja iltapäivällä kerholta haettiin innosta (ja kuumuudesta) puhkuva kerholainen. Leikkikavereitakin kerhosta oli löytynyt. Kotona tyttö ilmoitti haluavansa seuraavaksi kerhoevääksi salaattia, "kun kaikilla muillakin oli", ja päälle kaksi voileipää kelmuun käärittyinä. Selvästi samanikäiseen seuraan ja omaan ryhmään pääseminen on viisivuotiaalle tärkeä juttu.

Tänään kävimme Feria-alueella järjestettävillä tiistaimarkkinoilla. Bussimatka vaunujen ja kahden kädestäpidettävän kanssa taittui mukavasti, mutta perillä ihmispaljous ja kuumuus tekivät tehtävänsä ja pakenimme pian sivukaduille etsimään ruoka- ja levähdyspaikkaa. Hupaisasti satuimme ruotsalaisravintolaan, jonka varjoisalla sisäpihalla, voi autuutta, oli keinut! En tiedä syytä, mutta vastaantulleissa leikkipuistoissa ei keinuja ole. Se, että ruotsalaiskuppilan ja vastapäisen Förening Nordenin välisellä pihalla oli nimenomaan pelkästään neljä keinua osoittaa, että kyseessä taitaa todella olla jonkin sortin pohjoismainen spesialiteetti. Hyvin teki kauppansa myös toinen "spesialiteetti", köttbullar & potatismos.

Markkinalöytöjä.

Ensitunnelmia

Täällä ollaan siis! Matka meni käsittämättömän hyvin, vaikka kentälle lähdettiin ajelemaan ennen yhtä yöllä. Isommat lapset ehtivät nukkua kolmisen tuntia ennen herätystä. Vauva aavisteli jotain erikoista olevan tekeillä ja nukkui lähtöä edeltävänä päivänä vain pieniä torkahduksia. Kun sitten päästiin matkaan, vauva otti unenpäästä kiinni ja nukkui lentomatkan puoliväliin asti. Nukkui, vaikka turvakaukalo vaihtui syliksi, ja vaikka vieressä istuvan isoveljen oli vaikea odottaa koneen nousua, ja vaikka se kone sitten nousi. Siinä kohtaa myös isoveli oli nukahtanut, eikä tiennyt noususta tuon taivaallista. Heräsi sitten katselemaan pilviä aikansa nukuttuaan. Vauvan herättyä lentomatka jatkui imetysmaratonina, josta seurannutta omaa nestehukkaa korjailin pitkälle seuraavaan päivään.

Asunto on ollut yhtä positiivista yllätystä. Taloyhtiön uima-allas on yhä auki, ja allaspihasta on tullut lasten suosikkipaikka. Keittiö on hyvin varusteltu, ja nyt ensimmäisen viikon lopulla vielä paremmin, kun karvaisiksi kulahtaneet teflonkattilat vaihtuivat alle kolmella kympillä upouuteen teräskattilasarjaan.

Vauva on täällä erityisen tyytyväinen. Ihmettelin tätä jo tulopäivänä, sillä vaikka touhua ja järjesteltävää riitti, vauva köllötteli kaikessa tyytyväisyydessä yläkerran parisängyn päällä. Hereillä, virkeänä ja hyväntuulisena, vaikkei kukaan joka hetki seuraa pitänytkään. Söi, ja jatkoi köllöttelyä. Syyn täytyy olla lämmössä ja paljaissa varpaissa. Niitä ei pussiteta potkuhousuihin, eikä niiden päälle vedetä villasukkia.

Monenlaista totuttelua arkitoimissa on. Kalkkipitoinen kraanavesi käy vain pesuvedeksi. Keitin tuttipullot kraanavedellä, mutta en tee sitä toiste. Hienonhienon kalkkijauheen peseminen pullojen ja tuttiosien pinnasta oli oma hommansa. Käsite "kotiavain" tarkoittaa noin seitsemän avaimen nippua. Avainnipussa on erillinen avain ulko-oveen, etupihan porttiin, takaoven porttiin, kadun kävelytien porttiin ja uima-allaspihan porttiin. Nippuja on kolme, ja ne ovat keskenään erilaisia. Ovien sisäpuolilla ei ole kädellä käännettäviä salpoja, vaan sisäpuolellekin tarvitaan avain. Ovista ja porteista kulkeminen on yhtä avainten valikoimista!

Suomessa meillä on ollut käytössä laktoosittomat ja vähälaktoosiset tuotteet. Vähän niin kuin joka toisella suomalaisella? Tänne tullessa strategia oli, että kokeillaan tavallista maitoa, ja turvaudutaan erikoismaitoihin vasta jos on pakko. Vielä ei ole tarvinnut. Herkkävatsaisin esikoisemmekaan ei ole oireillut ns. laktoosivaivoja ollenkaan. Tai mitä vaivoja ne nyt sitten ovat, voisi Suomen maidonjalostukselta kysyä. Jäätelöistäkin on saanut valita ihan minkä tahansa!

Seuraavasta oikealle, Fuengirola!

Pakataan, pakataan

No niin, tässä kun on viime aikoina pakattu yhteen jos toiseenkiin lähtöön, nyt on vihdoin aika pakata varsinaiset matkatavarat. Vastikään tehdyn muuttopakkaamisen jälkeen tehtävä on yllättävän helppo. Tulimme jo asuntoa tyhjentäessä erotelleeksi varastoon ja matkaan lähtevät tavarat. Ja varastokuormahan siirtyi tässä eräänä yönseutuna yllättävän lähelle. Bilteman muuttolaatkoista koostuvan kuorman säilytyspaikaksi päätyi oman entisen huoneeni makuualkovi! Yllättävän tilava, näköjään. Koimme siis aikamoisen takaiskun jo täytetyn varaston suhteen, mutta onni onnettomuudessa oli, että asia hoitui ennen lähtöä. Miehellä ja kahdella muuttoavuksi uhrautuneella taitaa yhä olla pohkeet hellinä.

Espanjan asunto on kalustettu ja perustarvikkeilla varustettu, joten matkaan lähtee lähinnä vaatteita ja vauvan tarvikkeita. Kaikkein suurin vaatekasa taitaakin olla vauvan, kun mukana on sekä nyt sopivia, että seuraavien kokojen vaatteita. Palatessamme vauva on yhdeksänkuinen! Ehkä hassuinta mitä otamme mukaan on tuttipulloharja ja paketillinen Chifonet-rättejä. Koska tykkään niistä räteistä!! Menemme asuntoon kuin kotiimme. Teemme siitä kodin. Varsinaisia lomasuunnitelmia ei ole, yritämme alkajaisiksi saada arjen pyörimään. Onko siellä sitä ja tätä, ostetaanko se sieltä vai täältä, saako sitä sieltä? Kaurahiutaleita. Vauvan ensipuuroja. Käsittääkseni puurokulttuuri on Espanjassa erilainen. Sitä ei ehkä ole? Lasten Xylitol-hammastahnaa, sitä pitääkin vielä ostaa.

Oma garderobini on raskauden jäljiltä niin olematon, että se taitaa mahtua puolikkaaseen matkalaukkuun. Leluja kumpikin isompi muksu pakkaa mukaan oman kerhoreppunsa verran. Töitä. Niitä olen ilokseni saanut jo pakata matkaan. Mukaan lähtevät myös työvälineet: kannettava tietokone, rakkaat kuluneet kuulokkeet ja irtonäppäimistö. Ruhtinaallisen kokoinen lisänäyttö jää varastoon, mutta ehkä se saa perillä tuuraajan. Kirjanpitäjä käski suomentamaan hänelle lähetettävät kuitit, "että mitä niissä on".

Sillä lailla. Nyt pitää jatkaa pakkaamista. Vauvan uni on jo niin syvää että uskaltaa sytyttää valot.