lauantai 17. elokuuta 2013

Ratkaisuja

Tulihan se, Eläketurvakeskuksen lupalappu. Sain siis hakemani A1-todistuksen, jonka perusteella saan jatkaa työtäni Espanjassa ilman velvollisuutta sikäläisiin sosiaaliturvamaksuihin. Todistus on kolmisivuinen kaavake, jossa on rastit sopivissa kohdissa. Oleskeluvaltiossa olen "[x] lähetetty itsenäinen ammatinharjoittaja" ja kotimaassa "[x] itsenäinen ammatinharjoittaja". En olisi tiennyt koko järjestelystä, ellei Kelan virkailija olisi toukokuussa kertonut, että yhdistelmään "ulkomailla oleskelu" ja "työ" noin yleensä ottaen liittyy ongelma, vaikka kyse on niin sanotusta etätyöstä. No, nyt tuo ongelma on ratkaistu. Tämän lisäksi koko perheelle on haettu eurooppalaiset sairaanhoitokortit ja Kelaan täytetty ilmoitus tilapäisestä oleskelusta ulkomailla, mikä varmistaa myös perheenjäsenten pysymisen Suomen sosiaaliturvan piirissä. Tämän pitäisi kyllä olla selvää pelkästään oleskelun pituuden tai paremmin lyhyyden perusteella, sillä alle vuoden kestävä oleskelu katsotaan joka tapauksessa tilapäiseksi.

Ratkaisu on saatu myös lasten päiväkerhopaikoista. Olemme tervetulleita Pacosintuvalle aloittelemaan kerhoa heti kun olemme asettuneet paikan päälle! Ilahduin kun luin lisää kerhon toiminnasta. Sen lisäksi, että kyseessä on ev.lut. kirkon kerho, sen toiminta pohjautuu montessoripedagogiikkaan. 

Myös lähtöpäivä on päätetty, ja kyyti kentälle ratkaistu. Niin, tässä kun olemme kymmenen vuotta asuneet lentokentän kupeessa, tähän reissuun sitten lähdetään runsaan parinsadan kilometrin päästä, ja kokoonpanolla joka ei mahdu henkilöautoon. Vielä alkukesällä elänyt suunnitelma viedä myös oma auto Espanjaan on hylätty, ja autolle on järjestetty talviseisontapaikka. Lähtöpäiväksi varasimme isomman auton, jolla lentokenttämatka taitetaan aamuyön tunteina. Retkikunnan pienimmäinen ei vielä ihan ole vakuuttunut automatkailusta, joten tilavampi kyyti ja mahdollisuus istua vauvan kaukalon vieressä helpottavat matkantekoa. Ei sillä, etteikö isosiskostakin olisi jo tullut taitava tutintarjoilija oman auton takapenkillä! Tähän kyytiin isosisko on kuitenkin täysin oikeutetusti varannut paikan mummon vierestä, kuten myös lentokoneeseen. Mummo lähtee siis mukaan! Olemme äidilleni erittäin kiitollisia lisäsylistä. Äitini paluulento on kahden viikon päässä lähtöpäivästä, joten myös yksiä kolmivuotissynttäreitä päästään juhlimaan kotoisasti mummon kanssa kakkua haukaten.

2 kommenttia:

  1. Hienoa, löysitte halvan auton ja varmasti mukava lähteä koko perheen kanssa samalla kyydillä aamuyöstä liikenteeseen =)

    VastaaPoista
  2. Jepujee, ja valittiin noista se missä on takana penkit vastakkain :)

    VastaaPoista