Aurinkoiset muistot

No niinhän siinä kävi, ettei blogin pitämiseen tullut otettua aikaa! Väliaikaisen työpisteen ergonomia oli niin kammottava (pulpettimainen pikkupöytä ja puutarhatuoli), etten istunut siinä hetkeäkään ylimääräistä, mikä toisaalta on hyväkin asia. Syyskuun ajalle suunnitellut työt tulivat kuitenkin hoidetuksi. 

Kysyin nuorimmalta paluumatkalla, mikä tässä reissussa oli ollut kaikkein kivointa. Vastaus oli uima-allas, koulu, ja se kun pikkuserkut tulivat käymään. Erilainen koulukokemus oli kyllä kaikkien mieleen. Koulussa sai edetä itsenäisesti omissa tavoitteissa, ja tarvittaessa ohjausta oli saatavilla. Esikoinen erityisesti koki kuukauden hyvänä irtiottona yläasteen sosiaalisista piireistä, kun sai olla rauhassa ja hoitaa kouluhommansa ilman muuta säätöä. Keskimmäinen taisi vähän koheltaa menemään Espanjan koulussa, ainakin sisarusten mukaan nimi oli kuulunut sermien takaa muutaman kerran tiukkaan sävyyn, mutta tehtävät tuli tehtyä ja ryijyäkin riittävästi solmittua. Nuorimmainen mietti haikeana, miten selviää Suomen koulussa kun ei ole enää omaa avustajaa tehtävien äärellä.

Odotellaan ysiluokkalaista tunnilta rannasta.

Toivotut tekemiset

Ratsu uudelta nimeltään
Guapo, komea.

Meillä ei ollut tarkkoja suunnitelmia tekemisistä kuukauden ajalle, mutta mietittiin vähän, mikä olisi kunkin lapsen oma toivetekeminen sen lisäksi, mitä tehdään yhdssä. Esikoisen toive oli päästä hevosella maastoon, ja se toteutettiin osittain suomalaisen ratsastuskoulun, Hipico Gabarren maastoratsastusretkellä. Talli sijaitsi Mijasin maaseudulla, noin kahdeksan kilometrin päässä Los Bolichesin keskustasta. Seikkailtiin paikalle taksilla ja sovittiin sama taksi hakemaan kolmen tunnin päästä, sillä sijainnin selittäminen taksitilaukseen ilman tarkkaa, Google Mapsissa näkyvää osoitetta olisi kyllä mennyt hankalaksi! Hevonen jolla esikoinen lähti maastoon oli ns. rescue, entinen vaunuhevonen, jolle uusi omistaja kasvatti nyt sekä itsetuntoa että lihasmassaa lempeällä kohtelulla ja lihotuskuurilla.

Kartingia Miramarin katolla.

Synttärisankarin pihvi,
Entrecote de Ternera
Black Angus Argentino.

Keskimmäisen toiveet Espanjaan olivat karting-ajo ja ruokaravintolat. Kartingiin suunnattiin melkein reissun alkupäivinä tuttuun paikkaan Miramar Karting Experienceen, missä keskimmäinen kävi kymmenen vuotta sitten kyytiläisenä kaksipaikkaisessa autossa. Nyt poika pääsi tietenkin itse rattiin, ja ajamassa tuli käytyä useamman kerran. 

Ravintoloiden varsinainen toivepaikka eli pihviravintola etsittiin keskimmäisen 13-vuotissynttäripäivänä. Paikaksi valikoitui argentiinalainen ravintola Patagonia Steak House, missä kyllä syötiin parhaat pihvit pitkään aikaan. Nauratti pöytävarausta tehdessä; aloitin puhelimessa tervehdykset espanjaksi ja jatkoin englanniksi, ja kun lopuksi lausuin nimeni selvästi ja huolella, vastaukseksi tuli supisuomella "Mahtavaa Tuija, nähdään seitsemältä" - olin siis puhunut suomalaisen tarjoilijan kanssa. Näinhän se Fuengirolassa menee!

Nuorimman toive oli päästä näkemään delfiinit. Niitä voi Fuengirolassa hyvällä onnella nähdä veneellä tehtävällä delfiiniretkellä, mutta varmuudella niitä näkee Selwo Marinan eläinpuistossa Benalmadenassa. Tämäkin oli tuttu paikka kymmenen vuoden takaa, mutta silloin nuorimmainen nukkui sen reissun vaunuissa. Nyt odotettu delfiininäytös ei ollut ihan niin näyttävä kuin kymmenen vuotta sitten, silloin kouluttajat mm. uivat altaassa delfiinien kanssa. Delfiinien lisäksi puistossa nähtiin mm. flamingoja, pingviinejä, merileijonia ja pikkuapinoita.

Näiden touhujen ja retkien lisäksi tapasimme Fuengirolassa asuvaa tuttavaperhettä, kävimme heidän uudessa kodissaan ja koko porukalla katsomassa Torremolinoksen katujuhlaa ja härkäkulkuetta, Romeria Feria de San Miguel, missä kymmenet härkäparit vetivät näyttäviksi koristeltuja vankkureita, perässään perinneasuihin ja flamencomekkoihin pukeutuneet juhlijat. Siinä tunsi itsensä pahemman kerran alipukeutuneeksi shortsiasuisena turistina! Oli ihana huomata, että kymmen vuotta sitten alkanut tuttavuus jatkui aivan siihen mihin viimeksi jäi. Perheen vanhempi poika, tuolloin 11-vuotias, on jo muuttanut opiskelemaan Suomeen, ja meidän esikoisen kanssa samanikäinen tyttö käy ysiluokkaa Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa.

Hyvä matka, hyvät muistot. Hasta luego, Fuengirola.