Karkki vai kepponen?

Halloween, ensimmäistä kertaa koettuna. Illan hämärtyessä ripustimme etupihalle paperilyhtyjä kertomaan kiertelijöille, että täälläkin ollaan valmiina keppostelijoiden varalta. Lapset saivat vihdoin pukea päälleen h-hetkeä odottaneet pukunsa, ja pian resuhelmainen noita ja kävelevä kurpitsa olivat valmiina lähtöön.

Alkaa jo hämärtää, valmiina ollaan!

Hetkeä myöhemmin. Ilta pimenee nopeasti.

Koolla oli neljän perheen lapset, joten kierrettävä aluekin laajeni mukavasti: kaksi kerrostaloa ja kahden kadun rivitalot. Olinkin miettinyt, miten ovelta ovelle voi ylipäänsä päästä, kun kaikki pihat, parhaassa tapauksessa kokonaiset kadut, on suljettu porteilla. Avainsana on liittoutuminen!

Halloweeniin oli heittäydytty monissa kodeissa. Pihaportteihin oli kiedottu hämähäkinseittejä, ja ovissa ja ikkunoissa roikkui kummitushahmoja. Yhdellä pihalla seisoi portieerina luonnollisen kokoinen luuranko mustassa viitassa, mutta sekään ei säikäyttänyt pelotonta liittoumaa, johon kuului meiltä lähteneiden noidan ja kurpitsan lisäksi Lumikki, kalpeaksi meikattu zombi, pääkallokasvoinen viikatemies ja mustahuppuinen Scream. Karkkikorit ja -ämpärit täyttyivät nopeasti ja keppostelijoihin suhtauduttiin iloisesti; joukko tuntui olevan odotettu vieras. Yhdessä kodissa isäntäväki itse äityi säikyttelemään lapsia sammuttamalla valot ja kalisuttelemalla keppiä pimeässä rappukäytävässä - tapaus jota kolmivuotias kertasi useaan otteeseen silmät pyöreinä.

Mukavaa oli, ja lasten espanjan sanavarasto karttui kerrasta ainakin parilla sanalla: Truco o trato!

Seuraava aamu. Taitaa olla karkkipäivä!