Välitilassa

Niin, mitä voi pakata, ilman että loppuajan asumisesta tulee hankalaa mutta että jäljelle jää vain sen verran tavaraa, että ne jaksaa hoidella pois vauva kainalossa?

Asunnon isoimmat loppusijoitusta vaativat tavarat ovat nyt saaneet paikkansa. Alunperin väliaikaiseksi hankittu, tummanpuhuva Ikean Expedit saa elokuun loppuun mennessä uuden kodin lasten serkkupojan huoneesta, ja aina vähän liian isolta tuntunut olohuoneen laatikollinen pöytäarkku pääsee mökkikalusteeksi miehen siskontyttärelle. Jo kauan sitten liian pieneksi jäänyt keittiönpöytä ei sekään ansaitse varastopaikkaa. Oman mummoni kihlalipasto 40-luvulta, se kaunismuotoinen ja kippurajalkainen, mutta sittemmin teinivuosiksi mustalla petsilakalla sivelty, pääsi toissa päivänä uuden tiensä alkuun kierrätyskeskuksen vastaanottokatoksen alle. Toivotin sille hyvää seuraavaa elämää, tulkoon siitä jonkun entistämisintoisen ahkera kesäprojekti.

Jäljellä olevista paperitöistä päällimmäisenä on NIE-numeroiden hankkiminen. Kyse on ulkomaalaisten tunnistenumeroista Espanjassa (número de identificacíon de extranjeros), jotka tarvitaan mm. pankkitilin avaamiseen. Pankkitili on avattava, jotta voi avata paikallisen puhelin- tai nettiliittymän, joiden laskut on hoidettava suoraveloituksena paikalliselta tililtä. Myös päivittäinen rahankäyttö on tietysti edullisempaa paikallisen pankin kortilla. NIE-numerot voi hankkia paikan päällä poliisiasemalta tai etukäteen Suomessa Espanjan suurlähetystön konsulipalvelun kautta. Ensimmäinen vaihtoehto voi hyvällä tuurilla olla hyvinkin nopea, huonolla todella hidas. Jälkimmäinen on joka tapauksessa hidas, koska hakemukset käyvät käsiteltävinä Madridissa, mutta plussana on se, että haun voi aloittaa jo nyt eikä vasta syyskuussa. Hakemuspaperit odottavat jo pianon kulmalla (jouduttuaan pois lipaston päältä), joten eiköhän ne tule vietyä suurlähetystöön.

Edit: Tosiasiassa tavaroiden karsinta ei vielä edes tunnu arjessa. Viisivuotiaan kommentti lastenhuoneesta, josta oli hoitopäivän aikana taas pakattu yksi muuttolaatikollinen ja samalla hävitetty vajaa jätesäkillinen: "Äiti täällä on siivottu, ihanaa!!"

Säkkiin vai laatikkoon?

Kun edessä on uutuuttaan muotoon taitettu pahvilaatikko ja tarkoituksena laittaa siihen tavaroita joita todella aikoo tarvita jatkossa, (sekä nähdä niiden vuoksi pakkaamisen, kantamisen, kuljettamisen, varastoinnin ja lopulta purkamisen vaivan) laskee kynnys ylimääräisen hävittämiseen helpottavan matalaksi. Sitä varten vieressä on jätesäkki. Kirjahyllyn tyhjentämisen poistojen saldo oli 26 kg. Keittiön kippo-, kuppi- ja kapustaosastosta karsiutui 32 kg. Pelkkää tavaraa siis. Kuivakaappi vanhentuneine jauhopusseineen on vielä ratsaamatta.

Se, miksi satun tietämään myös poisheitettävät kilomäärät johtuu käytössä olevista muuttolaatikoista. Painoraja on 30 kg. Ja kokemus nähdä puntarista myös hävitettävän lastin paino on... palkitseva. Niin paljon tavaraa. Niin paljon painoa, taakkaa. Luulen, että tästä muutosta saatava tavarankarsintakokemus vaikuttaa materiasuhteeseeni loppuikäni.

Säkkiin, vai laatikkoon? Helpottavan usein säkkiin. Kaatopaikalle, myyntiin, kierrätykseen. Jos koet tarvitsevasi jotain - mitä, sitä et vielä tiedä - poikkea meillä!