Kesä yllätti myös sunnuntaina rannalla. Olimme menossa lasten kanssa merenrantaan kahlailemaan ja keräämään simpukoita, mutta rannassa, huvivenesataman ja aallonmurtajan välisellä pätkällä, oli jo täysi kesä meneillään. Ei siellä enää pelkästään kahlailtu! Turistikausi on siis alkanut, ja sen huomaa ensimmäisenä rannan täyttymisestä. Olimme kuitenkin - kerrankin - onnistuneet lähtemään matkaan kevyellä varustuksella, pieninkin liikenteessä pelkällä kantoliinalla, joten talviturkit jäivät vielä päällle. Isommille lapsille ehkä vain navasta ylöspäin!
 |
| Hei neiti, se hattu pidetään päässä! |
Kesäkauden alkaessa operaatiomme talvi Espanjassa on vääjämättä lopuillaan, ja pikku hiljaa on ryhdyttävä suoriutumaan lähtöjärjestykseen. Kahden viikon päästä äitini lentää tänne, ja vappuaattona kanssamme takaisin Suomeen. On sanomattakin selvää, kuinka nopeasti viimeiset viikot menevät, mutta vielä ehtii kuitenkin. Muun muassa harrastaa. Maaliskuun alussa parin kadun päähän avattiin uusi kuntosali, joka tarjosi mm. zumbaa lapsille. Esikoinen ehti tanssia Gummi Bearin tahdissa kuukauden, mutta ilmeisesti lasten zumba ei salin mielestä käynnistynyt halutulla volyymilla, joten se lopetettiin. Zumban tilalle löytyi loppuajaksi baletin alkeisryhmä, kaksi kertaa viikossa, kävelymatkan päässä sekin.
Tanssikoulu Chassé on kaunis kuin karamelli. Seinät ovat liilaa, vaalenpunaista ja helmiäistä, ja pinkkiä pukuhuonetta kiertää tapettinauha, jossa poseeraa pieniä ballerinoja. Pikkuvelikin halusi nähdä missä sisko käy baletissa, ja huokaisi vaikuttuneena tanssikoulun kultakoristeisessa vessassa: "Täällä ne balettitanssijat käy vessassa, tämmösessä." Vaikka balettipyrähdys täällä jää lyhyeksi, puitteet ainakin ovat ehtineet täyttää kaikki pienen tytön unelmat.
Oma unelmani erilaisesta vanhempainvapaasta täyttyi täällä paremmin kuin osasin lainkaan odottaa. En ole pessimisti, mutta varauduin vaikeampaan. Että "ei se helppoa olisi, mutta kannattaa." Nyt sanon vain, että tosiaan kannatti! Perheen kasvettua asuminen oli katkolla joka tapauksessa, joten emme menettäneet tällä tempauksella mitään - edes merkittävästi rahaa - mutta saimme moninkertaisesti sellaista, mistä osan huomaa varmasti vasta ajan päästä, kun kokemus pikku hiljaa jäsentyy muistoiksi. Jää nähtäväksi, mitä lapset tästä ajasta muistavat.
 |
| Appiukko soittaa. |
Espanjan kielen opiskelulle ei tässä reissussa ole ollut aikaa eikä voimia, mutta on ollut hauskaa huomata, miten näinkin pienellä altistuksella puolisuomalaisessa paikassa jokin on alkanut raksuttaa. Kun olen yksin, mieleen putkahtelee sanontoja ja lauseenpätkiä. Avainnippua kotiportilla selatessa mieli totesi: "Estoy en casa." Esikoista zumbasta hakiessa: "La bebe... es en casa... con su papa." Jälkeenpäin kysyin ecuadorilaiselta ystävältä, oliko mieleni tuottamissa lauseissa tolkkua, ja kuulema oli. Häntä nauratti. Loppuajalle tavoitteeni olkoon hetki, jona virun auringossa ja selaan paikallista naistenlehteä, ja ymmärrän edes jonkin pätkän!!
Pidempi oleskelu muualla koko perheen voimin on poikennut kaikista aiemmista matkoistani ja opiskeluihin liittyvistä yksinäisistä oleskeluista. Nyt tärkein oli mukana.
