Muistutus

Muistakaas halukkaat osallistua arvontaan! Pienet onnettaret ja vielä pienempi virallinen valvoja odottavat vielä kuluvan vuoden loppuun asti!

Sosehyllyllä

Pikkuneiti on ehtinyt jo reilun viiden kuukauden ikään, ja on tullut aika tutustua paikallisten markettien sosevalikoimaan. Voin kertoa, että se on aika suppea! Verrattuna suomalaisten kauppojen metrien mittaiseen lastenruokahyllyyn, täällä on todella vähän varsinkin alkuvaiheen soseita. Pelkkiä kasvissoseita emme löytäneet alkuun ainuttakaan, kunnes edellisellä kauppareissulla isompien purkkien seasta löytyi yksi sose, joka ei sisällä lihaa. Porkkanaa ja riisiä. Hedelmäsosevaihtoehtoja olemme löytäneet kolme. Kaikki ovat sekoituksia useammasta hedelmästä, ja kaksi kolmesta sisältää banaania. Todellinen yllättäjä vauvanruokahyllyssä on vauvojen tuoremehu. Kyllä. Kyljessä on tuttipullon kuva. 

Vauvojen tuoremehu sisältää omenaa, persikkaa,
viinirypälettä ja appelsiinia.

Hyvää espanjalaisissa hedelmäsoseissa on, että ne ovat todellisia soseita. Siis soseutettua hedelmää, eivät värikästä kiisseliä. Ja maku on oikeasti hyvä, ei vedellä jatketun karvas. Olenkin aina ihmetellyt Piltin ja Nestlén kiisselisoseita, joiden ensimmäinen raaka-aine on vesi, ja viimeinen se mystinen tapiokatärkkelys. Kiisselin sijaan täällä myytävät soseet myös näyttävät väriltään oikealta hedelmäsoseelta, ja koostumus muistuttaa kotitekoista omenasosetta. Sosetta myydään lasipurkkien lisäksi jogurttipurkin tyyppisissä monipakkauksissa. Osassa on mukana viljoja.

Kotoisen näköistä omena- ja sekahedelmäsosetta.
Purkin loppu ei jää happanemaan!

Syy suureen eroon valikoimassa on varmasti suosituksissa. Tai niin luulen. En tiedä, kuinka espanjalaiset vauvat aloittavat kiinteiden syömisen. Voihan olla, etteivät soseet ylipäänsä ole täällä suuressa suosiossa. Ehkä vauvoille maistatetaan enemmän suoraan sitä, mikä tarjottavasta sopii pienimpään suuhun. Käytännössä niin mekin olemme tehneet. Tähän mennessä pienin suu on maistellut haarukalla muussattuna ja erilaisina sekoituksina perunaa, porkkanaa, parsaa, maissia, kukkakaalia ja riisiä. Hedelmistä on tuoreena syötetty omenaa ja banaania. Luumusosetta pyysin vanhempiani tuomaan Suomesta. Olin nähnyt yhden luumupurkin tuontikaupan hyllyllä. Ehkä suomalaiset olivat jo ostaneet kaikki muut?

Yksi lapsiperheen perusruoka-aine, jonka poissaoloon täällä on havahtunut, ovat marjat. Edes mansikkaa en ole nähnyt kaupoissa. Ovatko kaikki espanjalaiset tikkana pakastaneet mansikkansa satokauden lopussa niin, ettei kukaan, ei yksi ainoakaan, tarvitse valmista pakastemarjapussia kaupasta? Vai syödäänkö niitä vain tuoreena kauden aikana? Todennäköisesti. Yhden marjasäilykkeen, jonkinlaiset "punaiset marjat" olen kaupasta löytänyt. Toisaalta Piltin Suomessa tekemä muutaman vuoden takainen marjasoseiden lanseeraus oli lähinnä järkyttävä. Tyrniä (ja omenaa) tai puolukkaa (ja päärynää) sokerittomana kiisselisoseena? Eihän sitä söisi itsekään.

Pikkuneiti on kuitenkin hyvällä halulla astumassa makujen maailmaan, eikä valmissoseiden "puute" sinällään ole huono asia. Hampaaton suu on jo aika taitava mutustelija. Mehut sujahtavat isoveljen kerhoeväslaatikkoon.

Joulu tuli. Nyt jo.

Valon ja lämmön vaikutuksesta tyhjää lyövä sisäinen kello ei sitä ymmärrä, mutta seinäkalenteri kertoo että joulu on tullut. Tässä kun aatonaaton aamutuimaan kirjoittelen, muu perhe nukkuu ja kinkku jäähtyy uunista ottamisen jälkeen. Korppujauhoja ei satu tähän hätään olemaan kuorrutusta varten, joten etsiskelin netistä vaihtoehtoisia ohjeita. Sinappia, hunajaa ja murskattuja maissihiutaleita? Näillä mennään.

Periaatteessa Fuengirolasta voi halutessaan hankkia kaikki suomalaisen joulun tykötarpeet ja enemmänkin. Pohjoismaalaisten elintarvikkeiden tuontiin erikoistunut La Leona Tienda Nordica myy kaikkea tonttulakeista Turun sinappiin (tai Auran sinappiin, jos ihan perinteisen reseptin perässä ollaan), ja sen lisäksi pohjoisten naapureiden kausiherkkuja. Kävimme ostamassa Leonasta torttutarvikkeet, pakastepiparkakkutaikinan ja kinkun paistomittarin. Joulukinkkuja myydään pakastettuna tai valmiiksi paistettuna, mutta saimme tuttavilta vinkin hyviä tuorekinkkuja myyvästä lihakauppiaasta, Carnicería Sarasta, ja varasimme kinkun sieltä. Laatikot ja rosollin tilasimme Thelman pullapuodista. Kuluneella joulunalusviikolla teimme sitten pari noutokeikkaa koko porukan voimin, ja rattaiden alakori kuljetti jouluherkut kotiin asti.

Kinkkua noutamassa. Tuoretta, ei näitä kolme vuotta kuivuneita.

Espanjassa joulunvietto alkaa aatosta, mutta arki koittaa jo tapanina, joka on arkipäivä. "Toinen joulu" ja varsinainen lahjojen antamisen ajankohta on loppiainen, jona itämaan tietäjät tuovat lahjoja. Kaupungeissa loppiaista juhlistetaan näyttävillä kulkueilla, joista heitellään karkkeja. Joulukoristeista näkyvimpiä ovat kaupungin jouluvalot sekä erilaiset seimiasetelmat. Seimiä on kauppojen, apteekkien ja muiden liikkeiden ikkunoissa, ja tietenkin kirkoissa. Emme ole vielä käyneet katsomassa Los Bolichesin kirkon seimirakennelmaa, joka on ehdottomasti näkemisen arvoinen: "On virtaavaa vettä, tuulimylly ja jopa pelto, jonka oikeaan multaan on kylvetty siemeniä." (Fuengirola-lehti 20.12.2013 s. 22). 

Nyt kinkku taitaa olla sopivan jäähtynyt kuorrutusta varten. Pitää nuijia ne maissihiutaleet. Joulukortit jäivät tänä vuonna laittamatta, mutta toivon kaikille tätä lukeville tunnelmallista joulua!

Minikuusi. Seimi odottaa vielä kolmea tietäjää.

ARVONTA

Blogin kävijälaskuri ylittää pian 4 000 latausta ja sen kunniaksi järjestän arvonnan. Voittona on yllätyspaketti tuiki tarpeellista espanjalaista ihmettä ja kummaa!

Osallistu lisäämällä kommenttikenttään sana ARVONTA. Arvonta suoritetaan ja voittajan nimimerkki tai kommentissa näkyvä nimi julkaistaan 1.1.2014. Voit osallistua eli kommentoida tätä kirjoitusta ilman kirjautumista, mutta jos valitset kommentoinnin nimettömänä, muista lisätä viestikenttään jokin nimimerkki. Mitään nimiä tai osoitteita ei julkaista blogissa. Voittaja saa lähettää postiosoitteensa arvonnan päättyessä ilmoitettavaan sähköpostiosoitteeseen. Huomaa että kommentin julkaisu voi kestää hetken.

Onnea arvontaan!

Kuvan lähde: http://www.multimediagames.com/games/loteria

Kotona ja matkalla

Vanhempieni viikko täällä vierähti nopeasti. Ensimmäinen päivä meni lasten vatsatautisairasteluun, mutta kun siitä toivuttiin, mummo ja taata pääsivätkin tositoimiin. Olin itse sairasteluhässäkän jälkeen jäljessä työaikataulusta, mutta isovanhempien retket isompien lasten kanssa pelastivat tilanteen. Esikoista ei ainakaan haitannut, etteivät äiti ja isi olleet mukana. Pelkkä bussipysäkille saattaminen sai aikaan hätistelyä ja huolta, ettei "ylimääräisiä" vain ole lähdössä eläintarhaan. Toinen päiväretki suuntautui junalla Torremolinosin rantamaisemassa olevaan Parque La Bateriaan, "Patteripuistoon". Suuri kiitos vanhemmilleni reippailuista!

Oli ihanaa että matkalaiset pääsivät osallistumaan myös kerhon joulujuhlaan, jonka joulukuvaelmassa viisi- ja kolmevuotiaat olivat enkelin ja paimenen rooleissa. Niin sujuvasti isovanhemmat sujahtivat tähän elämänmenoon, että lapset huutelivat mummoa tottuneesti vielä lähdön jälkeisenä päivänäkin kotiovesta sisään tullessaan. Ja loma-ajan "mummola", lähin hostelli, olisi vetänyt puoleensa vielä tänäänkin, kun kolmevuotias olisi halunnut leikkipuistosta kotiin kävellessä käydä katsomassa ovatko mummo ja taata siellä. Sama pikkumies oli mummon ja taatan saapuessa sitä mieltä, että Suomessa asuva eno voisi Mazdalla hakea heidät Malagan lentokentältä ja tuoda tähän meille. Välimatkat ovat tietenkin pienelle ihan käsittämättömiä, varsinkin nyt kun pidempi asuminen täällä on jo häivyttänyt matkalla olemisen tunnun. Se on tietysti toivottavaakin. Kerhon ja tämänhetkisen kodin ympärillä pyörivä arki on tullut tutuksi ja turvalliseksi.

Mutta reissussa ollaan, ja pieniä arjen eroja tulee vastaan jatkuvasti. Tänä aamuna meiltä loppui lämpimän veden tulo. Iltapäivällä kärräsimme oranssia Repsolin kaasupulloa pitkin Pacosia, mutta lähin huoltoasema olikin vaihtanut kaasutoimittajaa, joten se ei kelpuuttanut pulloa. Loppujen lopuksi mies pyörähti tuttavan kyydillä molempien tyhjien pullojen kanssa Bolichesin Repsolilla, ja nyt suihkussa tarkenee taas.

Yhdistelmärattaista on moneksi, mutta joskus kannattaa
kilauttaa kaverille.

Kylmää vai lämmintä?

Savupiippuja vieri vieressä.

Minkälaista on Aurinkorannikon sää joulukuussa? Kuivaa, mutta lämpötila on erittäin vaihteleva. Aamu alkaa viileänä. Sängystä noustessa vedetään villasukat jalkaan, ja se joka ensimmäisenä hipsii alakertaan laittaa ilmalämpöpumpun päälle. Kerhoon lähtiessä lapsille puetaan pitkät housut, pitkähihaiset paidat ja huppari tai takki. Vauva lähtee aamun vaunulenkille kevyttoppapuvussa puuvillapipo päässä. Tarpeen mukaan vaunukopassa on myös jokaisen suomalaisvauvan vakiovaruste, äitiyspakkauksen makuupussi.

Aamupäivällä aurinko alkaa lämmittää ja takki käy tarpeettomaksi. Varjossa ja auringossa on suuri lämpötilaero. Etupihalla voi istua kahvimukin kanssa t-paidassa ja käräyttää kasvonsa, mutta varjossa nukkuva vauva viihtyy makuupussissa. Vauvan pipon voi riisua. Lämmintä riittää auringonlaskuun, ja ilta viilenee toden teolla viiden-kuuden maissa.

Varsinaisille talvivaatteille ei ole tarvetta, mutta kaikenlaista pientä lämmikettä päälle on puettava. Aikuisen toimiva sisävaatetus voi olla pitkähihainen paita, caprihousut ja villasukat tai lämpimät tossut, sillä kivilattioita ei lämmitä enää mikään. Isompien lasten ulkovarustus on lähinnä välikausihenkistä, paitsi ettei vielä ole ollut jatkuvaa tarvetta pipoille ja sormikkaille. Eikä vedenpitäville vermeille. Paikalliset lapset kulkevat talvikengissä, mutta lämpötilan mukaan valitsisin lapsille lenkkarit tms. kevyet umpikengät.

Noin yleisesti "talveen" pukeutuminen on kirjavaa. Vaatekaupat myyvät talvikauden mukaisia varusteita: untuvatakkeja, muhkeita neuleita, pipoja, tohveleita, flanellipyjamia. Lyhyemmän aikaa täällä oleilevat turistit haluavat uskoa kesään ja kulkevat shortseissa ja t-paidoissa. Toissailtana näin leikkipuistossa espanjalaisen isän shortseissa ja lapsen toppatakissa. Näytti toimivan.

Asuntojen lämpöolosuhteet vaihtelevat suuresti. Läheskään kaikissa asunnoissa ei ole minkäänlaista lämmitystä, ja myös ikkunoiden ja ovien tiiviys vaihtelee kovasti. Tämä asunto on ilmeisen lämmin, ja myös lämmitettävissä tarpeen mukaan. Varusteisiin kuuluvat ilmalämpöpumput sekä ylä- että alakerrassa, sekä takka. Takassa emme vielä ole pitäneet tulta, mutta kahden kadun samanlaisten rivitaloasuntojen takat tuntuvat olevan kovassa käytössä. Ilmalämpöpumppu taitaakin kuulua suomalaisvarustukseen, sillä lehtien mainostamat paikalliset lämmityslaitteet ovat paljon mielikuvituksellisempia. Puhaltimia ja pattereita on joka lähtöön. Huomaamattomiakin. Taululämmitin? Huomattavaa on, että asuntoa lämmittävät myös muut kuin varsinaiset lämmittimet. Asunnon voi imuroida lämpimäksi. Voi laittaa uuniruokaa. Voi pestä pari koneellista pyykkiä ja käyttää kuivausrumpua.

Että onko täällä sitten kylmä vai lämmin? Vanhempani saapuivat tänne lauantaina päivän aurinkoisimpaan aikaan, ja heidän mielestään täällä oli "täysi kesä". Seuraavan aamun viileys oli yllättänyt. Tämä on Costa del Sol!

Fuengirola 

9.12.2013 havaintoaika klo 10.00

+16 °C

Aurinko nousee: 08.18
Aurinko laskee: 18.02
Päivän pituus: 9 h 44 min

Mandariinipuun alla

Joulukuussa ollaan, sitä on vaikea uskoa. Lasten joulukalentereista on kuitenkin jo kuusi luukkua auki, pihalla on jouluvalot, ja perheen pienin suu maistelee hedelmäsosetta. Flunssan ja siitä seuranneen ja lasten öitä piinaavan yskän kanssa arki on ollut sen verran kiireistä, ettei liikenevää tietokoneaikaa ole riittänyt blogipäivityksille.

 Ensimmäisenä adventtina.

Ensimmäisenä adventtina olimme Los Bolichesin kirkossa, jonka suomalaisessa jumalanpalveluksessa kerholaiset lauloivat yhteiskulkueessa partiolaisten kanssa virren Tiellä ken vaeltaa. Onneksi menimme ajoissa paikalle, kirkko täyttyi ääriään myöten. En tiedä, olenko kuullut hoosiannaa koskaan yhtä kuuluvasti kajautettuna kirkon penkissä. Syy löytyi kirkon etuosasta: paikalla oli Aurinkorannikon kuoro, ilmeisen taitava ja monipuolinen joukko laulajia, jotka esittivät lopuksi joulukonserttiohjelmistoonsa kuuluvan Hoosianna-virren myös erillisenä kuoroesityksenä. Kerholaiset asettuivat kulkueensa jälkeen kirkon etupenkkiin, ja mietin kirkon keskivaiheilla istuessani, mahtoiko mahtipontisesti laulava musta-punapukuisten miesten ja naisten joukko pelottaa pienimpiä. Oma kolmevuotiaamme oli ainakin kiivennyt kerhotädin syliin, mihin sitten torkahtikin...!

Vaan kuulkaas, huomenna ei mennä Korkeasaareen, vaan...

Huomenna saapuu mummo ja taata, mummo ja taata, mummo ja taata. Huomenna saapuu mummo ja taata, 

tänne Espanjaan!