maanantai 6. toukokuuta 2013

Kevät tulee, onko talven pakko?

Kolmas lapsi, kolmas kerros, ensi talvena kolmet toppavaatteet... Näitä huomasin miettiväni vauvavatsan kasvaessa ja toppavaatteiden vaihtuessa välikausipukuihin. Ja sen jälkeen: A niin kuin aurinko, Andalusia, apartemento... Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Pikkuhiljaa suunnitelmat alkoivat konkretisoitua, ja kun aloimme ottaa asioista selvää, vauhti vain kiihtyi. Tässä kohtaa toukokuuta olemme päättäneet seuraavaa: mies pitää vauvan synnyttyä ja äitiysrahakauden päätyttyä kuusi kuukautta vanhempainvapaata, jonka ajaksi muutamme puoleksi vuodeksi Espanjaan. Minä käännösyrittäjänä pistän toiminimeni takataskuun ja teen töitä Espanjassa mahdollisuuksien mukaan. Niin, aivan, siinä vaiheessa noin kolmikuisen vauvan äitinä. Paikka on Fuengirola, asunto on suomalaisomisteinen rivitaloneliö (hämmästyttävä löytö, siitä lisää myöhemmin) ja isommat lapset ilmoitetaan Aurinkorannikon suomalaisen seurakunnan päiväkerhoon.

Ensin ajatus vuokra-asunnon hankkimisesta Espanjassa tuntui ylitsepääsemättömältä. Välittäjiä, ilmoituksia, asuinalueita... suhteellisen edullisia hintoja kuitenkin, mutta, ääh. Voiko asunnon vuokrata näkemättä sitä ennalta? Eräältä foorumilta löysin nimityksen tällaisille henkilöille, heitä kutsutaan idiooteiksi. 

Samaan aikaan lueskelin kahden perheenäidin matkablogeja asumisesta Espanjan Aurinkorannikolla. Toinen blogisti suositteli lämpimästi Los Pacosin rauhallista rivitaloaluetta, ja kertoi siellä olevan espanjalaisten omistamia tilavia perhekoteja joita voi kyllä vuokrata "jos vaan kielitaito riittää". No ei riitä. Talar dom svenska? 

Haravoin kuitenkin alueen vuokra-asuntoja ja törmäsinkin suomalaismiehen ilmoitukseen kolmen makuuhuoneen rivitaloasunnosta. Ilmoitus oli vuodelta 2011. Otin kuitenkin yhteyttä ilmoittajaan josko asunto olisi tarjolla vuokralle talvikaudelle 2013-2014 ja vastaus tuli heti: kyllä se on. Pääsimme jo samana iltana tiiviiseen sähköpostiviestien vaihtoon, ja seuraavana päivänä sain meiliini kuvia asunnosta. Asunto vaikutti juuri sopivalta. Tarkastelimme asunnon sijaintia Googlen karttapalvelusta ja huomasimme iloksemme, että lasten suunniteltuun päiväkerhoon on asunnolta matkaa puoli kilometriä. "Kävelin" reitin kokeeksi palvelun katunäkymässä. 

Lähdemmekö? Idiootti-menetelmällä? Kyllä.

Idiootit vapputunnelmissa.


3 kommenttia:

  1. Siitä se lähtee, asioiden toteutuminen!

    VastaaPoista
  2. Hieno päätös! Seuraan varmasti olemistanne lempikaupungissani. Mahtavaa talvea!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Satu, ja kiva kun löysit tänne!

    VastaaPoista