Koulupäiviä

Koulukirjat, eväät,
vesipullo,hattu ja aurinkorasva. 

Karitan koulussa on viihdytty hyvin ja varsinkin nuorimmainen on nauttinut siellä lähes henkilökohtaisesta opetuksesta. Aurinkorannikko on  ilmeisen suosittu opettaja- ja sosionomiopiskelijoiden harjoittelupaikka! Alkuun nuorimman, kolme-nelosten ryhmässä, oli vain kaksi oppilasta, ja avustajia kaksi - kivasti siis oma kummallekin! Tehtävät ovat edenneet sujuvasti nuoren aikuisen seurassa, ja kaikelle on ollut aikaa, esimerkiksi enkun sanojen opetteluun muistipelin muodossa. Isompien mielestä avustajien toiminta on stalkkaamista - aina joku kurkkaamassa miten homma etenee! Isommatkin ovat kuitenkin menneet kouluun mielellään, ja saaneet siellä itse päättää mitä aineita edistävät minäkin päivänä. Ideana on, että läksyt ja tavoitteet otetaan mukaan omasta Suomen koulusta, ja täällä koulussa tuetaan ja huolehditaan, että tavoitteet saavutetaan. Koulua on klo 10-14, valittavana oli joko ma-pe tai ma-to, meillä jätettiin perjantai etäpäiväksi (jos tehtäviä jää) tai vapaaksi, mitä se nyt on ollutkin, kun tehtävät on saatu tehtyä jo viikon aikana koulussa. 

 

Suomen koulun kannalta lapsille on myönnetty kuukauden loma ja annettu tehtävät mukaan; sinällään oma koulu ei siis noteeraa täällä käytyä yksityistä koulua mitenkään. Se kuitenkin on huomattu, että tehtävien tekeminen ja tavoitteissa pysyminen olisi työn ja tuskan takana ilman tuota koulua. Teinit tuskin edes heräisivät "loma-aamuun" niin, että sopiva määrä kouluhommia olisi tehtynä iltapäivän kahteen mennessä niin, että sen jälkeen olisi hyvillä mielin aikaa muulle.

Kässän tehtävää...

Taide- ja taitoaineita ei koulussa varsinaisesti opeteta. Nuorimmalle ei tullut näistä mitään tehtäväksi, mutta isommille tuli tehtäviä sekä kotitaloudesta että käsitöistä, ja liikunnasta liikuntapäiväkirja. Täällä on nyt sitten tehty perheelle ruokaa, solmittu ryijyä ja käyty käsityöliikkeessä perehtymässä paikalliseen käsityötarviketarjontaan. Luin ennakkoon, ettei Espanjasta löydy vastaavaa neulomiskulttuuria, vaan käsityöt ovat nahka- ja korutöitä sekä keramiikkaa, mutta kyllähän näissä Fugen kaupoissa on ihan edustava valikoima villalankaa ja sukkapuikkoja... Liikuntasuoritukset ovat tulleet helposti täyteen pitkistä kävelymatkoista ja uimisesta.

Näin ilman autoa liikkuessa koulupäivistä menee huomattavan paljon aikaa kouluun saattamiseen ja sieltä hakemiseen. Samalla reissulla saattajan pitää yleensä käydä ostamassa kaupasta kotiin vähintään viiden litran tonkka vettä. Kraanavesi on juomakelpoista, mutta kalkkista ja kloorisen makuista, eikä näin lämpimään aikaan kovin kylmää. Rytmiksi on muodostunut, että mies saattaa aamulla koululaiset, ja minä teen aamupäivän ajan töitä, ja hakureissulle lähdetään iltapäivällä yhdessä. Jos jaksetta on, jäädään suoraan koulusta rantaan ja kaupungille, tai jos tullaan kotiin, lähdetään vasta illemmalla keksimään tekemistä. Yhtenä iltana mentiin rantaan vasta seitsemän aikaan, ja mies huomasi että nyt ollaan paikallisessa aikataulussa: rannalla oli pelkästään espanjalaisia perheitä lapsineen. Ranta oli jo mennyt varjoon, mutta hiekka oli yhä lämmin päivän porotuksesta.

Uintiliikunnan suorittaja sukelluksissa.