Hyvää ja tavallista

Samisvaatteista ja supinoista, rantahiekasta ja simpukoista...

Niistä oli pienten tyttöjen viikko tehty! 

Vieraamme olivat siis viisivuotiaan paras ystävä äitinsä kanssa. Ystävien tuloa edeltävä ilta oli erityisen kylmä ja tuulinen, ja huomasin ihmetteleväni leikkipuistossa, miksen ollut pukenut lapsille sormikkaita ja pipoja. Hössötin tulijoita ottamaan mukaan yhtä jos toista lämmikettä. Seuraava päivä koitti kuitenkin aurinkoisena, ja viikon varrella käveltiin jo paljain jaloin rantahiekassa, joten voin edelleen vain ihmetellä lämpötilan ja etenkin sään tunnun vaihtelua vuorokauden aikana.

 

Noin muuten meille kuuluu hyvää ja tavallista. Oleskelu täällä on ehtinyt jo yli puolivälin, ja se pistää miettimään, onko jotakin erityistä, mitä haluamme vielä nähdä ja kokea. Viikot kun vierähtävät nopeasti, ja arki lasten kanssa soljuu omalla painollaan ilman sen kummempia suunnitelmiakin. Aika tuntuu karkaavan käsistä! Teimme mieleentulevista seikoista listan, mutta sitä ei ole tarkoitus "suorittaa", lähinnä vain pitää mielessä, jos jossakin kohtaa kaipaa tekemisen tai menemisen kohdetta.

Sen verran lopunalku on mielessä, että eilen kävimme Malagan Ikeassa ostamassa korvaavia kapineita kaiken rikkomamme tilalle. Kivilattiat ja lasitavara pienissä ja isommissakin käsissä tarkoittaa takuuvarmoja sirpaleita, joten juomalaseja ostimme lisää jo toistamiseen. Lautasiakin on lattialta lakaistu. Hankintalistalla oli myös lasinen kupuvalaisin, joka helähti rikki jo tulopäivänä kun siirsimme pöytää huoneesta toiseen, sekä kaulin, joka vahingossa homehtui kuivauskaappiin. Sama kohtalo oli myös mukana olleella Panadol-ruiskulla, joten nyt lääkettä annostellaan tarvittaessa lusikalla.

Sairasteltukin on. Yskää, yskää, yskää, ja kun se loppui, taas huomattiin, että jonkun nenä vuotaa. Ihan joka lääkärireissuun ei ole tarvinnut lähteä keskustan Xanitiin, vaan olemme kääntyneet lähimmän "kylälääkärin" puoleen. Lupsakka oululaismies pitää vastaanottoaan Pacosin apteekin vieressä, ja on antanut reseptit ja hoito-ohjeet yhteen jos toiseenkin vaivaan. Vauvan sairastaessa sitkeää yskää ja rohinaa testasimme myös lehdessä mainostetun kotilääkäripalvelun, ja sehän toimi niin hyvin, että toivoisin vastaavaa Suomeenkin. Perjantaina puoli tuntia puhelinsoitosta soi porttipuhelin, ja pian medico jo asteli pihakäytävää pitkin. Laskutus suoraan matkavakuutuksesta, ja kontrollikäynti maanantaille. Gracias!

Vieraita odotellessa

Saimme joululahjaksi levyn, tässä siltä yksi biisi. Omistettu kaikille jotka ovat viime aikoina varailleet lentolippuja Malagaan!

Kuuntele

Tietäjiä ja taskuvarkaita

Edit: Olin kirjoitellut tämän Malagan-reissun vähemmän mukavan kokemuksen muistiin puhelimella, mutta se olikin jo näköjään karannut näkyville. No, näin kävi, kun matkasimme loppiaista edeltävänä päivänä Malagaan katsomaan jouluvaloja, tietäjien telttaa ja, niin, ihmisvilinää, missä tämäkin sitten tapahtui. Seuraavana päivänä seurasimme tietäjien kulkuetta Fuengirolassa ja kas, maasta löytyi samanpituinen, samankokoinen... punainen neilikka.

Päivään mahtui myös yksi korpeava kokemus. Jouduimme ensimmäistä kertaa taskuvarkaan uhriksi. Tyypilliseen tapaan huomasimme asian vasta kun homma oli ohi ja tekijä tiessään. Ensin se vaikutti keräykseltä. Normaalin oloinen, siististi pukeutunut, freesi kolme-neljäkymppinen nainen tuli kuin kampanjoivan oloisesti vastaan käsissään punaisia neilikoita ja yksi sentin kolikko. Minulle neilikka käteen ja miehelle rintapieleen ja taukoamatonta pulputusta "juhlaviikosta", kolikossa näkyvän kirkon "vuosipäivästä", ja pyysi niin ikään sentin kolikkoa. Jaahas, katsotaas... hetkessä nainenkin oli miehen lompakolla "katsomassa", 20-senttinen ei kelpaa, kahden euron kolikko hyvä, kiitos! Siis mitä juuri kävi? Eikös se sentti... Äähh, "antakaa olla" nainen viittilöi ja jo suorastaan tanssahtelee eteenpäin ihan kuten meitä vastaan tullessaan. Jatkamme muutaman askelen ja miehelle tulee tunne että tarkistaa vielä lompakon setelipuolen. Tyhjähän se on.

Mystinen tietäjien teltta Malagan keskusaukiolla.

Jännitys on käsinkosketeltavaa.

Hiilisäkkejä tuhmien lasten kenkiin loppiaisaamulle.
Sisältö on hiilen näköistä karkkia.

Karkkia sataa Fuengirolan loppiaiskulkueesta!
Aihe oli Disney-elokuvat.

Apinoiden kuningas ja pienet viidankon eläimet.

Karkkisaalis alkaa olla koossa.

Arvonta on päättynyt!

Hyvää alkanutta vuotta! Olin itse kuumeessa ja nukuin vuoden vaihtumisen yli, mutta aamulla teimme arvontalipukkeet ja sekoitimme niitä huolella toisen onnettaren lippalakissa. Virallisen valvojan tarkkaillessa toimitusta toinen onnettarista nosti lakista yhden lipukkeen ja voittajaksi paljastui...

Riikka Taipalsaarelta!

Onnea ja terveisiä voittajalle!!

Muistutus

Muistakaas halukkaat osallistua arvontaan! Pienet onnettaret ja vielä pienempi virallinen valvoja odottavat vielä kuluvan vuoden loppuun asti!

Sosehyllyllä

Pikkuneiti on ehtinyt jo reilun viiden kuukauden ikään, ja on tullut aika tutustua paikallisten markettien sosevalikoimaan. Voin kertoa, että se on aika suppea! Verrattuna suomalaisten kauppojen metrien mittaiseen lastenruokahyllyyn, täällä on todella vähän varsinkin alkuvaiheen soseita. Pelkkiä kasvissoseita emme löytäneet alkuun ainuttakaan, kunnes edellisellä kauppareissulla isompien purkkien seasta löytyi yksi sose, joka ei sisällä lihaa. Porkkanaa ja riisiä. Hedelmäsosevaihtoehtoja olemme löytäneet kolme. Kaikki ovat sekoituksia useammasta hedelmästä, ja kaksi kolmesta sisältää banaania. Todellinen yllättäjä vauvanruokahyllyssä on vauvojen tuoremehu. Kyllä. Kyljessä on tuttipullon kuva. 

Vauvojen tuoremehu sisältää omenaa, persikkaa,
viinirypälettä ja appelsiinia.

Hyvää espanjalaisissa hedelmäsoseissa on, että ne ovat todellisia soseita. Siis soseutettua hedelmää, eivät värikästä kiisseliä. Ja maku on oikeasti hyvä, ei vedellä jatketun karvas. Olenkin aina ihmetellyt Piltin ja Nestlén kiisselisoseita, joiden ensimmäinen raaka-aine on vesi, ja viimeinen se mystinen tapiokatärkkelys. Kiisselin sijaan täällä myytävät soseet myös näyttävät väriltään oikealta hedelmäsoseelta, ja koostumus muistuttaa kotitekoista omenasosetta. Sosetta myydään lasipurkkien lisäksi jogurttipurkin tyyppisissä monipakkauksissa. Osassa on mukana viljoja.

Kotoisen näköistä omena- ja sekahedelmäsosetta.
Purkin loppu ei jää happanemaan!

Syy suureen eroon valikoimassa on varmasti suosituksissa. Tai niin luulen. En tiedä, kuinka espanjalaiset vauvat aloittavat kiinteiden syömisen. Voihan olla, etteivät soseet ylipäänsä ole täällä suuressa suosiossa. Ehkä vauvoille maistatetaan enemmän suoraan sitä, mikä tarjottavasta sopii pienimpään suuhun. Käytännössä niin mekin olemme tehneet. Tähän mennessä pienin suu on maistellut haarukalla muussattuna ja erilaisina sekoituksina perunaa, porkkanaa, parsaa, maissia, kukkakaalia ja riisiä. Hedelmistä on tuoreena syötetty omenaa ja banaania. Luumusosetta pyysin vanhempiani tuomaan Suomesta. Olin nähnyt yhden luumupurkin tuontikaupan hyllyllä. Ehkä suomalaiset olivat jo ostaneet kaikki muut?

Yksi lapsiperheen perusruoka-aine, jonka poissaoloon täällä on havahtunut, ovat marjat. Edes mansikkaa en ole nähnyt kaupoissa. Ovatko kaikki espanjalaiset tikkana pakastaneet mansikkansa satokauden lopussa niin, ettei kukaan, ei yksi ainoakaan, tarvitse valmista pakastemarjapussia kaupasta? Vai syödäänkö niitä vain tuoreena kauden aikana? Todennäköisesti. Yhden marjasäilykkeen, jonkinlaiset "punaiset marjat" olen kaupasta löytänyt. Toisaalta Piltin Suomessa tekemä muutaman vuoden takainen marjasoseiden lanseeraus oli lähinnä järkyttävä. Tyrniä (ja omenaa) tai puolukkaa (ja päärynää) sokerittomana kiisselisoseena? Eihän sitä söisi itsekään.

Pikkuneiti on kuitenkin hyvällä halulla astumassa makujen maailmaan, eikä valmissoseiden "puute" sinällään ole huono asia. Hampaaton suu on jo aika taitava mutustelija. Mehut sujahtavat isoveljen kerhoeväslaatikkoon.

Joulu tuli. Nyt jo.

Valon ja lämmön vaikutuksesta tyhjää lyövä sisäinen kello ei sitä ymmärrä, mutta seinäkalenteri kertoo että joulu on tullut. Tässä kun aatonaaton aamutuimaan kirjoittelen, muu perhe nukkuu ja kinkku jäähtyy uunista ottamisen jälkeen. Korppujauhoja ei satu tähän hätään olemaan kuorrutusta varten, joten etsiskelin netistä vaihtoehtoisia ohjeita. Sinappia, hunajaa ja murskattuja maissihiutaleita? Näillä mennään.

Periaatteessa Fuengirolasta voi halutessaan hankkia kaikki suomalaisen joulun tykötarpeet ja enemmänkin. Pohjoismaalaisten elintarvikkeiden tuontiin erikoistunut La Leona Tienda Nordica myy kaikkea tonttulakeista Turun sinappiin (tai Auran sinappiin, jos ihan perinteisen reseptin perässä ollaan), ja sen lisäksi pohjoisten naapureiden kausiherkkuja. Kävimme ostamassa Leonasta torttutarvikkeet, pakastepiparkakkutaikinan ja kinkun paistomittarin. Joulukinkkuja myydään pakastettuna tai valmiiksi paistettuna, mutta saimme tuttavilta vinkin hyviä tuorekinkkuja myyvästä lihakauppiaasta, Carnicería Sarasta, ja varasimme kinkun sieltä. Laatikot ja rosollin tilasimme Thelman pullapuodista. Kuluneella joulunalusviikolla teimme sitten pari noutokeikkaa koko porukan voimin, ja rattaiden alakori kuljetti jouluherkut kotiin asti.

Kinkkua noutamassa. Tuoretta, ei näitä kolme vuotta kuivuneita.

Espanjassa joulunvietto alkaa aatosta, mutta arki koittaa jo tapanina, joka on arkipäivä. "Toinen joulu" ja varsinainen lahjojen antamisen ajankohta on loppiainen, jona itämaan tietäjät tuovat lahjoja. Kaupungeissa loppiaista juhlistetaan näyttävillä kulkueilla, joista heitellään karkkeja. Joulukoristeista näkyvimpiä ovat kaupungin jouluvalot sekä erilaiset seimiasetelmat. Seimiä on kauppojen, apteekkien ja muiden liikkeiden ikkunoissa, ja tietenkin kirkoissa. Emme ole vielä käyneet katsomassa Los Bolichesin kirkon seimirakennelmaa, joka on ehdottomasti näkemisen arvoinen: "On virtaavaa vettä, tuulimylly ja jopa pelto, jonka oikeaan multaan on kylvetty siemeniä." (Fuengirola-lehti 20.12.2013 s. 22). 

Nyt kinkku taitaa olla sopivan jäähtynyt kuorrutusta varten. Pitää nuijia ne maissihiutaleet. Joulukortit jäivät tänä vuonna laittamatta, mutta toivon kaikille tätä lukeville tunnelmallista joulua!

Minikuusi. Seimi odottaa vielä kolmea tietäjää.