maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulu tuli. Nyt jo.

Valon ja lämmön vaikutuksesta tyhjää lyövä sisäinen kello ei sitä ymmärrä, mutta seinäkalenteri kertoo että joulu on tullut. Tässä kun aatonaaton aamutuimaan kirjoittelen, muu perhe nukkuu ja kinkku jäähtyy uunista ottamisen jälkeen. Korppujauhoja ei satu tähän hätään olemaan kuorrutusta varten, joten etsiskelin netistä vaihtoehtoisia ohjeita. Sinappia, hunajaa ja murskattuja maissihiutaleita? Näillä mennään.

Periaatteessa Fuengirolasta voi halutessaan hankkia kaikki suomalaisen joulun tykötarpeet ja enemmänkin. Pohjoismaalaisten elintarvikkeiden tuontiin erikoistunut La Leona Tienda Nordica myy kaikkea tonttulakeista Turun sinappiin (tai Auran sinappiin, jos ihan perinteisen reseptin perässä ollaan), ja sen lisäksi pohjoisten naapureiden kausiherkkuja. Kävimme ostamassa Leonasta torttutarvikkeet, pakastepiparkakkutaikinan ja kinkun paistomittarin. Joulukinkkuja myydään pakastettuna tai valmiiksi paistettuna, mutta saimme tuttavilta vinkin hyviä tuorekinkkuja myyvästä lihakauppiaasta, Carnicería Sarasta, ja varasimme kinkun sieltä. Laatikot ja rosollin tilasimme Thelman pullapuodista. Kuluneella joulunalusviikolla teimme sitten pari noutokeikkaa koko porukan voimin, ja rattaiden alakori kuljetti jouluherkut kotiin asti.


Kinkkua noutamassa. Tuoretta, ei näitä kolme vuotta kuivuneita.

Espanjassa joulunvietto alkaa aatosta, mutta arki koittaa jo tapanina, joka on arkipäivä. "Toinen joulu" ja varsinainen lahjojen antamisen ajankohta on loppiainen, jona itämaan tietäjät tuovat lahjoja. Kaupungeissa loppiaista juhlistetaan näyttävillä kulkueilla, joista heitellään karkkeja. Joulukoristeista näkyvimpiä ovat kaupungin jouluvalot sekä erilaiset seimiasetelmat. Seimiä on kauppojen, apteekkien ja muiden liikkeiden ikkunoissa, ja tietenkin kirkoissa. Emme ole vielä käyneet katsomassa Los Bolichesin kirkon seimirakennelmaa, joka on ehdottomasti näkemisen arvoinen: "On virtaavaa vettä, tuulimylly ja jopa pelto, jonka oikeaan multaan on kylvetty siemeniä." (Fuengirola-lehti 20.12.2013 s. 22). 

Nyt kinkku taitaa olla sopivan jäähtynyt kuorrutusta varten. Pitää nuijia ne maissihiutaleet. Joulukortit jäivät tänä vuonna laittamatta, mutta toivon kaikille tätä lukeville tunnelmallista joulua!


Minikuusi. Seimi odottaa vielä kolmea tietäjää.


torstai 19. joulukuuta 2013

ARVONTA

Blogin kävijälaskuri ylittää pian 4 000 latausta ja sen kunniaksi järjestän arvonnan. Voittona on yllätyspaketti tuiki tarpeellista espanjalaista ihmettä ja kummaa!

Osallistu lisäämällä kommenttikenttään sana ARVONTA. Arvonta suoritetaan ja voittajan nimimerkki tai kommentissa näkyvä nimi julkaistaan 1.1.2014. Voit osallistua eli kommentoida tätä kirjoitusta ilman kirjautumista, mutta jos valitset kommentoinnin nimettömänä, muista lisätä viestikenttään jokin nimimerkki. Mitään nimiä tai osoitteita ei julkaista blogissa. Voittaja saa lähettää postiosoitteensa arvonnan päättyessä ilmoitettavaan sähköpostiosoitteeseen. Huomaa että kommentin julkaisu voi kestää hetken.

Onnea arvontaan!

Kuvan lähde: http://www.multimediagames.com/games/loteria

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kotona ja matkalla

Vanhempieni viikko täällä vierähti nopeasti. Ensimmäinen päivä meni lasten vatsatautisairasteluun, mutta kun siitä toivuttiin, mummo ja taata pääsivätkin tositoimiin. Olin itse sairasteluhässäkän jälkeen jäljessä työaikataulusta, mutta isovanhempien retket isompien lasten kanssa pelastivat tilanteen. Esikoista ei ainakaan haitannut, etteivät äiti ja isi olleet mukana. Pelkkä bussipysäkille saattaminen sai aikaan hätistelyä ja huolta, ettei "ylimääräisiä" vain ole lähdössä eläintarhaan. Toinen päiväretki suuntautui junalla Torremolinosin rantamaisemassa olevaan Parque La Bateriaan, "Patteripuistoon". Suuri kiitos vanhemmilleni reippailuista!

Oli ihanaa että matkalaiset pääsivät osallistumaan myös kerhon joulujuhlaan, jonka joulukuvaelmassa viisi- ja kolmevuotiaat olivat enkelin ja paimenen rooleissa. Niin sujuvasti isovanhemmat sujahtivat tähän elämänmenoon, että lapset huutelivat mummoa tottuneesti vielä lähdön jälkeisenä päivänäkin kotiovesta sisään tullessaan. Ja loma-ajan "mummola", lähin hostelli, olisi vetänyt puoleensa vielä tänäänkin, kun kolmevuotias olisi halunnut leikkipuistosta kotiin kävellessä käydä katsomassa ovatko mummo ja taata siellä. Sama pikkumies oli mummon ja taatan saapuessa sitä mieltä, että Suomessa asuva eno voisi Mazdalla hakea heidät Malagan lentokentältä ja tuoda tähän meille. Välimatkat ovat tietenkin pienelle ihan käsittämättömiä, varsinkin nyt kun pidempi asuminen täällä on jo häivyttänyt matkalla olemisen tunnun. Se on tietysti toivottavaakin. Kerhon ja tämänhetkisen kodin ympärillä pyörivä arki on tullut tutuksi ja turvalliseksi.

Mutta reissussa ollaan, ja pieniä arjen eroja tulee vastaan jatkuvasti. Tänä aamuna meiltä loppui lämpimän veden tulo. Iltapäivällä kärräsimme oranssia Repsolin kaasupulloa pitkin Pacosia, mutta lähin huoltoasema olikin vaihtanut kaasutoimittajaa, joten se ei kelpuuttanut pulloa. Loppujen lopuksi mies pyörähti tuttavan kyydillä molempien tyhjien pullojen kanssa Bolichesin Repsolilla, ja nyt suihkussa tarkenee taas.


Yhdistelmärattaista on moneksi, mutta joskus kannattaa
kilauttaa kaverille.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Kylmää vai lämmintä?

Savupiippuja vieri vieressä.

Minkälaista on Aurinkorannikon sää joulukuussa? Kuivaa, mutta lämpötila on erittäin vaihteleva. Aamu alkaa viileänä. Sängystä noustessa vedetään villasukat jalkaan, ja se joka ensimmäisenä hipsii alakertaan laittaa ilmalämpöpumpun päälle. Kerhoon lähtiessä lapsille puetaan pitkät housut, pitkähihaiset paidat ja huppari tai takki. Vauva lähtee aamun vaunulenkille kevyttoppapuvussa puuvillapipo päässä. Tarpeen mukaan vaunukopassa on myös jokaisen suomalaisvauvan vakiovaruste, äitiyspakkauksen makuupussi.

Aamupäivällä aurinko alkaa lämmittää ja takki käy tarpeettomaksi. Varjossa ja auringossa on suuri lämpötilaero. Etupihalla voi istua kahvimukin kanssa t-paidassa ja käräyttää kasvonsa, mutta varjossa nukkuva vauva viihtyy makuupussissa. Vauvan pipon voi riisua. Lämmintä riittää auringonlaskuun, ja ilta viilenee toden teolla viiden-kuuden maissa.

Varsinaisille talvivaatteille ei ole tarvetta, mutta kaikenlaista pientä lämmikettä päälle on puettava. Aikuisen toimiva sisävaatetus voi olla pitkähihainen paita, caprihousut ja villasukat tai lämpimät tossut, sillä kivilattioita ei lämmitä enää mikään. Isompien lasten ulkovarustus on lähinnä välikausihenkistä, paitsi ettei vielä ole ollut jatkuvaa tarvetta pipoille ja sormikkaille. Eikä vedenpitäville vermeille. Paikalliset lapset kulkevat talvikengissä, mutta lämpötilan mukaan valitsisin lapsille lenkkarit tms. kevyet umpikengät.

Noin yleisesti "talveen" pukeutuminen on kirjavaa. Vaatekaupat myyvät talvikauden mukaisia varusteita: untuvatakkeja, muhkeita neuleita, pipoja, tohveleita, flanellipyjamia. Lyhyemmän aikaa täällä oleilevat turistit haluavat uskoa kesään ja kulkevat shortseissa ja t-paidoissa. Toissailtana näin leikkipuistossa espanjalaisen isän shortseissa ja lapsen toppatakissa. Näytti toimivan.

Asuntojen lämpöolosuhteet vaihtelevat suuresti. Läheskään kaikissa asunnoissa ei ole minkäänlaista lämmitystä, ja myös ikkunoiden ja ovien tiiviys vaihtelee kovasti. Tämä asunto on ilmeisen lämmin, ja myös lämmitettävissä tarpeen mukaan. Varusteisiin kuuluvat ilmalämpöpumput sekä ylä- että alakerrassa, sekä takka. Takassa emme vielä ole pitäneet tulta, mutta kahden kadun samanlaisten rivitaloasuntojen takat tuntuvat olevan kovassa käytössä. Ilmalämpöpumppu taitaakin kuulua suomalaisvarustukseen, sillä lehtien mainostamat paikalliset lämmityslaitteet ovat paljon mielikuvituksellisempia. Puhaltimia ja pattereita on joka lähtöön. Huomaamattomiakin. Taululämmitin? Huomattavaa on, että asuntoa lämmittävät myös muut kuin varsinaiset lämmittimet. Asunnon voi imuroida lämpimäksi. Voi laittaa uuniruokaa. Voi pestä pari koneellista pyykkiä ja käyttää kuivausrumpua.

Että onko täällä sitten kylmä vai lämmin? Vanhempani saapuivat tänne lauantaina päivän aurinkoisimpaan aikaan, ja heidän mielestään täällä oli "täysi kesä". Seuraavan aamun viileys oli yllättänyt. Tämä on Costa del Sol!


Fuengirola 
9.12.2013 havaintoaika klo 10.00
+16 °C
Aurinko nousee: 08.18
Aurinko laskee: 18.02
Päivän pituus: 9 h 44 min


lauantai 7. joulukuuta 2013

Mandariinipuun alla

Joulukuussa ollaan, sitä on vaikea uskoa. Lasten joulukalentereista on kuitenkin jo kuusi luukkua auki, pihalla on jouluvalot, ja perheen pienin suu maistelee hedelmäsosetta. Flunssan ja siitä seuranneen ja lasten öitä piinaavan yskän kanssa arki on ollut sen verran kiireistä, ettei liikenevää tietokoneaikaa ole riittänyt blogipäivityksille.

 Ensimmäisenä adventtina.
Ensimmäisenä adventtina olimme Los Bolichesin kirkossa, jonka suomalaisessa jumalanpalveluksessa kerholaiset lauloivat yhteiskulkueessa partiolaisten kanssa virren Tiellä ken vaeltaa. Onneksi menimme ajoissa paikalle, kirkko täyttyi ääriään myöten. En tiedä, olenko kuullut hoosiannaa koskaan yhtä kuuluvasti kajautettuna kirkon penkissä. Syy löytyi kirkon etuosasta: paikalla oli Aurinkorannikon kuoro, ilmeisen taitava ja monipuolinen joukko laulajia, jotka esittivät lopuksi joulukonserttiohjelmistoonsa kuuluvan Hoosianna-virren myös erillisenä kuoroesityksenä. Kerholaiset asettuivat kulkueensa jälkeen kirkon etupenkkiin, ja mietin kirkon keskivaiheilla istuessani, mahtoiko mahtipontisesti laulava musta-punapukuisten miesten ja naisten joukko pelottaa pienimpiä. Oma kolmevuotiaamme oli ainakin kiivennyt kerhotädin syliin, mihin sitten torkahtikin...!

Vaan kuulkaas, huomenna ei mennä Korkeasaareen, vaan...

Huomenna saapuu mummo ja taata, mummo ja taata, mummo ja taata. Huomenna saapuu mummo ja taata, 
tänne Espanjaan!


tiistai 26. marraskuuta 2013

Arjen ihmeitä osa 2

Maitotuotteet. Tänne tullessamme tartuimme kaupassa rohkeasti tavallisiin maitotölkkeihin tai -pulloihin, vaikka Suomessa meillä on käytössä vähälaktoosiset ja laktoosittomat tuotteet. Ryhdyimme kokeiluun siksi, että itsekin laktoosivaivaisena olen käyttänyt vaivatta tavallista maitoa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Nyt on kulunut runsaat kaksi kuukautta, ja kaupasta kannetaan yhä tavallista maitoa. Se kyllä on huomattu, että satuimme alun alkaen ostamaan oikeanlaista maitoa. Iskukuumennettu maito aiheuttaa täälläkin vatsaoireita, mutta vähemmän käsitelty maito ei. Tavalliset jogurtit käyvät, mutta makeista vanukkaista saattaa tulla oireita. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että Suomessakin kannattaa esikoiselle kokeilla vielä luomumaitoa. Sitä ei yksinkertaisesti enää jaksettu tehdä runsas vuosi sitten, kun viisivuotiaan kurjista vatsaoireista päästiin siirtymällä vähälaktoosisista tuotteista kokonaan laktoosittomiin.

"Oikea" maito oikealla, Pulevan Fresca "leche semidesnatada".

Epäkäytännölliset suihkut. Kaasulla lämpenevän veden lämpötila vaihtelee kylmästä kuumaan ja takaisin, joten viisivuotiaskaan ei voi seistä yksin suihkun alla. Lapset on käytettävä pesulla yksi kerrallaan pitämällä suihkupäätä kädessä ja lisäksi sormea lämpötila-anturina, itse suihkukaapin ovenraossa roikkuen. Suihkutettava palelee ja suihkuttaja kastuu. Ymmärrän kyllä seuraavalla kerralla kun käyn lasten kanssa saunassa, kuinka vaivatonta se on! Kaikki pesulla yhtä aikaa, lämpimästi ja kätevästi.   

Veden kovuus. Karttakuva pyykinpesuainepakkauksessa valistaa Espanjan koko itäisen ja eteläisen rannikkoalueen kuuluvan kovan pohjaveden alueeseen. Kotitalouksissa taistelua kalkkia vastaan käydäänkin usealla rintamalla. Astianpesukoneessa on käytettävä kalkinpoistosuolaa, pyykinpesukoneen lokeroon pudotetaan jokaisella pesukerralla kalkinpoistotabletti, ja suihkukaapin seiniä saisi tämän tästä sumutella kalkinpoistosuihkeella, jos haluaisi välttyä valkoisilta pisarajäljiltä. Telkkarimainoksissa kotirouvat ihastelevat kirkkaita lasiseiniä, ja kaupan hyllyt notkuvat kalkinpoistotuotteita jauheina, sumutteina ja tabletteina. Veden kovuus tuntuu myös mm. hiustenpesussa. Shampoo vaahtoutuu huonosti ja saa tukan takkuun, joka aukeaa vasta hoitoaineella, mikä puolestaan ei tahdo huuhtoutua pois. Tuttien ja tuttipullojen keittäminen osoittautui alun hankaluuden jälkeen tekniikkalajiksi: keitokset on ongittava vedestä heti kiehumisen jälkeen, sillä kalkki kerääntyy pintoihin vasta veden jäähtyessä hetkenkin.

Ruoan hinta. Sanottava se on, ruoka on halpaa. En osaa sanoa kattavasti mikä kaikki on edullisempaa kuin Suomessa, mutta kauppakassi tuntuu kautta linjan halvemmalta. Selailin äitini Suomesta lähettämää Kaksplus-lehteä ja hätkähdin lastenruokamainoksen kohdalla. Mukana oli euron etukuponki. "Tällä kupongilla smoothie 1 €/kpl!". Yksittäinen annospakkaus. Kallishan tuo on joka tapauksessa, mutta täällä vastaavia lasten välipalatuotteita tai muita yksittäispakattuja tuoremehuja, pillikaakaoita tai nektareita joita kerhoeväslaatikoihin tulee sujautettua, saa eurolla kolmen, neljän tai kuuden kappaleen monipakkauksen. Tuntuvan edullisia ovat siis ainakin juomat, jogurtit, juustot, kasvikset ja hedelmät. Rattaiden alakorissa kulki tänään kaupasta kotiin kolme kiloa mandariineja, siis kolme, hintaan 2,90.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Lauantairetki Benalmadenaan

Kahden kuukauden aikana lapsiperhearki ehtii asettua niin omaan uomaansa, ettei kerhon ja kaupan väliä kulkiessa edes huomaa olevansa missään sen kauempana. Varsinkaan, kun tekee töitäkin kotona. Lauantaiaamuna hyppäsimme kuitenkin ensimmäistä kertaa koko perhe junaan Los Bolichesin asemalta Malagan suuntaan, määränpäänä gondolihissinousu Calamorro-vuoren maisemia ihmettelemään.

Jo pelkkä parinkymmenen minuutin junamatka Los Bolichesista Benalmadenaan oli silmiähivelevä maisemaelämys. Uudenaikainen, metromaisesti kiihdytyksessä vingahteleva Renfe-juna suurine ikkunoineen esitteli meille auringon valaisemaa merta, kauniita pengerryksiä, vehreiksi istutettuja pihoja ja hulppeiden hotellirakennusten välistä vilahtelevaa, aina ja aina vain jatkuvaa hiekkarantaa niin leppoisasti, etten kyllästyisi näkymiin vaikka kulkisin väliä useamminkin. Lapsia jännitti, kun juna sukelsi muutaman kerran tunneliin tuntuvasti alaspäin taittaen.


Junanpenkit ovat selkeästi väärin päin!

Perillä Benalmadenassa herkuttelimme heti junasta päästyämme churrokahvilassa, ja suuntasimme sitten kohti gondolihissin lähtöpaikkaa tivolialueen lähistölle. Nousun henkilömäärä per hissikoppi on rajoitettu neljään, joten jakauduimme kahteen koppiin. Mies meni 3- ja 5-vuotiaiden kanssa ja minä vauvan. Kuulin perillä ylätasanteella, että ensimmäisessä kopissa oli ollut pientä alkujännitystä nousun alkaessa, mutta oma matkani kahdestaan pikku piiperön kanssa keinahtelevan gondolikopin hiljaisuudessa oli herkän rauhallinen. Vauva katseli kanssani henkeäsalpaavaa maisemaa - massiivisten kumpupilvien koristamaa taivasta, vuoroin sinisenä ja auringonvalaisemana hohtavaa merta, kauas alas jäävää vaaleaa rantakaupunkia, moottoritietä, suljettua huvipuistoaluetta, siellä täällä pilkahtelevia uima-altaita - hyvin keskittyneenä päätään käännellen, mutta ääntäkään päästämättä. Puolivälin jälkeen ilme mutristui sen näköiseksi, että nousu alkoi tuntua korvissa, joten loppumatka meni syödessä, kuinkas muuten.

Ylätasenteella oli syytä pukea joka iikalle päälle kaikki mukana olleet lisävaatekappaleet, sen verran kylmästi tuuli puhalsi. Vauva pakattiin kantoreppuun, joten nouseminen hissitasanteelta ylöspäin oli helppoa, mutta vaati varovaisuutta. Kaiteita oli kyllä koko matkalle, mutta kivetyt polut vuorenseinämässä olivat niin jyrkkiä, ja kaiteiden väliköt niin kolmevuotiaan mentäviä, että oli syytä pitää kiinni pienimmistä käpälistä ja välttää kaikenlaista ryntäilyä. Vauva kulki koko parituntisen "vuorikiipeilyn" reppukyytiin tyytyväisenä. Vihdoin. Luulen että suurin syy tyytyväisyyteen oli viileämpi ilma ja runsaampi vaatetus. Pipolle ja tumpuille ei juuri ole ollut käyttöä tätä ennen, mutta nyt kulkeminen viileässä ulkoilmassa pehmeäksi paketiksi puettuna oli onnistunein tähänastisista kantoreppureissuista. Uutta oli se, ettei herääminenkään saanut aikaan poisvänkäämistä, vaan retkeläinen jatkoi tirkistelyä repun uumenista.



Tähystelyä Fuengirolan suuntaan.

Siis mihin se kilipukki hyppäsi?

Reissumme ajoitus ei vain osunut aivan nappiin ja myöhästyimme näyttäväksi kehutusta petolintunäytöksestä ylätasanteella. Myös siesta, tuo pahalainen, pääsi taas kerran (ja yhä vain) yllättämään, joten vuorelta laskeutumisen jälkeen kävelimme jokseenkin suljetun asemanseudun läpi suoraan junaan. Benalmadena, Arroyo de la Miel, jätti siis vielä paljon nähtävää seuraavaankin kertaan!


Benalmadena, Arroyo de la Miel